Aika menee vauhdilla. Puolet kahden kuukauden mittaista osa-aikaista yh-arkea lusittu. Olen yhä hengissä. Eikä asiat itseasiassa niin hullusti ole.

Onneksi nuo lapset jaksavat olla ihania, suloisia, hyväntuulisia, nauravaisia, touhukkaita, ilahduttavia ja kaikkea. Eihän tästä muuten hengissä selviäisi. Vaikka, tokihan niitä huonojakin päiviä on, ihan kaikilla.

Koiralle käytiin katsomassa uutta kotia. Katsin asiaksemme palata molempien koiruuksien kanssa takaisin kotiin. Toinenkin ehdokasvaihtoehto kodiksi on. Haluan nähdä myös sen. Ei perheenjäsentä ihan mihin hyvänsä lykätä pois jaloista. Vaikka kuinka osaakin hermoja repiä.

Onni on nukkuva lapsi. Monikossa tuo onni kaksinkrertaistuu. <3