Olen tehokas. Pakko olla. Vaihtoehtoja on tasan kaksi, millä päivät kotona saa kulumaan:

joko olen passiivinen äiti, joka istuu tietokoneen ääressä tai imettää kuopusta tai laittaa ruokaa tai keskittyy muuten vain johonkin aivan muuhun kuin esikoiseensa. Tai sitten olen aktiivinen äiti ja ylläpidän jatkuvaa vuorovaikutusta tavalla tai toisella esikoiseeni. Veellä on joku kumma vaihe menossa tai joku, en tiedä. Touhuaminen kanssaan on älyttömän hauskaa ja antoisaa. Uusia sanoja tulee joka päivä (eilisen sana oli kukka tänään tuli kakku). Uusia juttuja ja uusia leikkejä. Mutta selvästi huomaa, jos poika ei haluamaansa huomiota saa, menee hommat känkkäränkkäilyksi ja uhmailuksi. Tehään ihan väkisinkin niitä ei-ei-juttuja, jotta sen huomion vain saisi. Pettymysten sietokyky on mitä pienin ja tahtoa jo tuolta pikku vintiöltä löytyy roppa kaupalla.

Potta on suuri kiinnostuksen kohde. Tiiviisti myös leikeissä mukana ollut jo pitkään. Usein tykkää istua potalla ja tähän selvästikin kuuluu kirjojen lukeminen. Poika osaa kirjasta sujuvasti osoittaa, missä on kissa ja koira (sanan kissa osaa myös sanoa, mutta koiraa ei!) ja mitä nämä eläimet suustaan sanovat. Joskus sinne pottaan ilmestyy ihan asiaakin. Siis muutakin kuin leikkiautoja.

Toinen, joka kiinnostaa on sisko. Yhdessä on opeteltu pojan kanssa, miten siskon kanssa toimitaan. Mistä sisko tykkää, mistä taas ei. Kovasti poikanen siskoaan paijailisi, halailisi ja suukottaakin. Sormensa olisi tämän tästä tytön suussa (ei ihme, jos räkä valuu molemmilla!) ja nimenomaan tytön hiusten kohalta silittelisi kovin (mutta kun se on vielä semmosta vähän kovempaa taputtelua, jota aika tiukasti vahdittava...). Jonkun kerran, kun tyttö hieman pitemmän tovin itkenyt, on Vee omaa tuttiaan siskolleen ojentanut. Juu, ei ole tuttia huolinut kenenkään ojentamatta, joten olkoon sitten ilman. Jonkun kerran pienemmän päikkäröidessä pinnasängyssään, on vee käynyt laittamassa siskon viereen oman rakkaan unilelu lampaansa. Osaa jo ilmeisen pienenä huolehtia toisen tarpeista... Eilen pistettiin pitemmäksi toviksi nuo isot nelijalkaiset makkariin ja oleiltiin me ihmiset lattialla vain.  Näytettiin Veen kanssa yhdessä siskolle kirjoja ja laulettiin siskolle. Sitten katseltiin kuinka sisko päätään pystyssä piti ja molemmat poikasen kanssa kannustettiin siskoa sanoen "hyvä hyvä!" kun tyttö mahaltaan selälle kierähti ja takaisin mahalleen kääntyi. Ihmeteltiin, kun tyttö onnistui viltiltä ulos lattialle asti ilman avustuksia. Liekö siskolla kiire leikkimään veikan kanssa?!

Koti on pysynyt viikonlopun siivousten jäljiltä suhteellisen kivassa kunnossa. Tykkään. Hyvä näin. Ainoastaan nuo koirankarvat on ne, mitkä uuvuttaa, mutta olkoot.

Pakkasella on pirullista pukea kahta pienen pientä lasta. Silti olen tätä tehnyt jo molempina tämän viikon päivinä. Eilen perhetyöntekijän läsnäollessa lähdin Veen ja tuon ison vaalean karvaisen kanssa keinumaan. Perhetyöntekijä katteli silläaikaa nukkuvan tytön perään. Palattuamme leikki tuo hyvän tovin Veen kanssa, jotta itse pääsin suihkuun jalaitettua pyykkejä. Tavoite olisi vielä tällä viikolla ennättää tuon perhetyöntekijämme kanssa tutustumaan paikalliseen avoimeen päiväkotiin. En tiedä, mitä oikeasti muka jaksan ja mitä en, mutta sen tiedän, ettei makaamaan pidä jäädä. Siksi tänäänkin ulkoillen ja puiston kautta tuohon lähellä olevaan kerhotilaan jossa olisi seurakunnan perhekerho ollut. Sen ensimmäisen ja ainoan kerran kun sinne itseni löydän, ei tuota kerhoa sitten ollutkaan. Hiihtoloma nääs, ei silloin kerhoilla. Harmitti oikeasti. Voisi olla kiva tuntea joku mamma tai joku tästä ihan samoilta kulmilta. Täällä kun noita kuitenkin on. Mutta, jostain syystä päiväsaikaan ei näissä leikkikentillä muita mammoja näy. Ei, vaikka keinuja ois niiQ muille jakaa. Oli siinä perhekerhon suljetun oven takana muutama muukin mamma pettyneinä. Tunsivat toisensa toki. Mutta, enhän minä niille voi aikuisena ihmisenä sanoo, että "Hei oisittekste munki kaa ja oltasko samal hiekkiksel, voisin jakaa näit lelui ja lapsii...". Lapset sanoo sillai, ei aikuiset. Ei ainakaan täällä kaupungissa. Yksinäisyys on paska fiilis. Vaikka, onhan niitä ystäviäkin silti onneksi jokunen olemassa - luojan kiitos.

Tyttö nukkui ennätykselliset päiväunet tälle päivälle ulkona vaunuissa, kymmenen asteen pakkasessa. Viis ja puol tuntia yhteensä!! Pumppasin sillä aikaa tovin rintojani tyhjennellen. Shoppasin iltapäivällä pari tuttipullon tuttiosaa. Tarjosin illalla tissin ohessa. Ihmetteli ja kummastelihan tuo, mutta upposi kuitenkin. Suurin ongelma kuitenkin se, miten vuolaasti ja helposti siitä pullosta rinnan sijaan heruu... Pumppaan huomenna lisää tavoitteena päästä huomenna yksin kaikessa rauhassa saunaan. Ainakin tunniksi. Kera kuivan omenasiiderin. Olen ihan aikuisten oikeasti sen ansainnut. Saa mieskin nauttia edes hieman pidemmän tovin lastensa seurasta. Sanoi ainakin mielellään tuon tekevän.

Loma lähestyy. Odotan.