Tässä vauva-arjessa tärkeintä on rutiinit. Meilkein yhtä tärkeä asia on nämä hormonit. Niillä pääsee aika pitkälle.

Tänään toista päivää yksin kotona. Mies koulussa. Tämän jälkeen enää kolme päivää. Sitten joululoma tai isyysloma tai jotain senkaltaista. Toisin sanoen ensvuoden alussa voinen aloittaa uudelleen tämän sopeutumisen arkeen. Sitten alkaakin Vee olla jo taaperoiässä. Mitä ikinä se sitten mukanaan tuokaan... Nyt ainakin seisoo sujuvasti ilman tukea joitakin sekuntteja. Enempää ei uskalla. Intoa kyllä olisi. Rohkeammin jo tukea vasten käveleekin. Kyllä se motoriikka siittä kehittyy.
Äiti on yhä se sanoista tärkein, mutta muitakin jo on: kakka, tissi,  kirja, kenkä, tyttö, hyvä hyvä ja ei. Tämän aamuinen sana oli sisko. Kovalla kiireellä konttasi useasti makkariin, jossa se pikkusisko nukkui. Nousi sänkyä vasten seisomaan ja nauraa räkätti. Hetken hiljaisuus ja sitten se sana: sisko. Olisi kiivennyt kaveriksi sänkyyn jos olisi osannut. Kohtapa osaakin.

Yllättävän hyvin tää elämä tuntuu sujuvan. Ainakin seuraavat asiat ovat positiivisesti yllättäneet:
-Vee oli tytön syntyessä juuri oikeassa tai ainakin hyvässä kehitysvaiheessa. Ei enää roikkunut alituiseen minun lahkeessa ja koko maailma kiinnosti kovasti. Leikkiminen jopa yksinään alkoi sujua. Ei mustasukkaisuutta, mutta toki kiinnostusta pikkusiskoa kohtaan löytyy ja kovasti seurattava, millaisin ottein siskoa milloinki lähestytään.
-Tyttö luonteeltaan aivan erilainen kuin Vee vastasyntyessään. Imettäminen sujuu - toisin kuin Veen kohdalla ja oikea imuotekin löytyi heti kuin luonnostaan. Ei itke mitään ylimääräisiä (kiukkuaa kyllä, jos nälkä) ja pääsääntöisesti nukkuu hyvin ja kaikki hyvin.
-Päivät jopa miehen poissaollessa sujuu. Rutiinit on maailman tärken asia. Jopa päiväunet yhtäaikaisesti sujuu, mikä mahdollistaa myös oman lepäämiseni.
-Mies on väkisinkin joutunut ottamaan enemmän vastuuta lasten hoidosta ja etenkin suhde Veen kanssa tuntuu lähentyneen. Tähän vaikuttaa toki myös se, että poika jo ymmärtääkin asioita ja sen kanssa voi tehdä ja touhuta ihan erilailla kuin jokunen kuukausi sitten. Myös mahdollisiin iltakitinöihin mies joutunut osallistumaan, mikä taas lisännyt hänellä semmosia "hyväisä-fiiliksiä", joten enemmän vastuuta lapsen hoitoon tuo mies olisi pitänyt jo aiemminkin pistää ottamaan... (mutta kun sen puolesta on aina ennen ollut niin helppo tehdä, nyt ei enää aina voi).

Tällähetkellä on kuitenkin asioita, jotka tuovat omia haasteita:
-ite oon karseessa räkätaudissa (tauti jatkunut jo useemman viikon) ja sama tauti myös tuolla tytöllä. Pikkuniistäjä ollut ahkerassa käytössä ja ennen joulua oli pari yötä, etten itse oikein edes tohtinut nukkua, kun pieni rohisi niin kovin ja oli todella tukkoinen. Joka imetyksen yhteydessä keittosuolatippoja nenään ja räkää imetään aina kuin mahdollista. Ehkä tämä tästä kuitenkin ajan kanssa hellittää. Kuulemma sitkeä tämä tauti, mikä liikenteessä. Vee kuitenkin suhteellisen terve. Liekö sen influenssarokotteen ansiota.
-Tytöllä hiukan maha reistaa. Ei aina oikein ota toimiakseen. Opettelua vielä. Maitoa tulee tisseistä tulvimalla, samalla tyttö haukkaa ilmaa maidon mukana, röyhtäseminen kestää aikaa ja aikaa... ja pierut hukassa. Maha ihan pullottaa, kun sitä ilmaa siellä todella on. Usein ei suostu tyttö yöunille ennen kuin on vatsa toiminut ja tämä taas helpoiten toteutuu lavuaarin päällä "pissatusasennossa". Mutta, ei kuitenkaan koliikkia - mitä Veellä taas jo tuossa iässä oli. Joten ehkä tämä tästä. Ajan kanssa paranee.