Tässä vauva-arjessa tärkeintä on rutiinit. Meilkein yhtä tärkeä asia on nämä hormonit. Niillä pääsee aika pitkälle.
Tänään toista päivää yksin kotona. Mies koulussa. Tämän jälkeen enää kolme päivää. Sitten joululoma tai isyysloma tai jotain senkaltaista. Toisin sanoen ensvuoden alussa voinen aloittaa uudelleen tämän sopeutumisen arkeen. Sitten alkaakin Vee olla jo taaperoiässä. Mitä ikinä se sitten mukanaan tuokaan... Nyt ainakin seisoo sujuvasti ilman tukea joitakin sekuntteja. Enempää ei uskalla. Intoa kyllä olisi. Rohkeammin jo tukea vasten käveleekin. Kyllä se motoriikka siittä kehittyy.
Äiti on yhä se sanoista tärkein, mutta muitakin jo on: kakka, tissi, kirja, kenkä, tyttö, hyvä hyvä ja ei. Tämän aamuinen sana oli sisko. Kovalla kiireellä konttasi useasti makkariin, jossa se pikkusisko nukkui. Nousi sänkyä vasten seisomaan ja nauraa räkätti. Hetken hiljaisuus ja sitten se sana: sisko. Olisi kiivennyt kaveriksi sänkyyn jos olisi osannut. Kohtapa osaakin.
Yllättävän hyvin tää elämä tuntuu sujuvan. Ainakin seuraavat asiat ovat positiivisesti yllättäneet:
-Vee
oli tytön syntyessä juuri oikeassa tai ainakin hyvässä
kehitysvaiheessa. Ei enää roikkunut alituiseen minun lahkeessa ja koko
maailma kiinnosti kovasti. Leikkiminen jopa yksinään alkoi sujua. Ei
mustasukkaisuutta, mutta toki kiinnostusta pikkusiskoa kohtaan löytyy
ja kovasti seurattava, millaisin ottein siskoa milloinki lähestytään.
-Tyttö
luonteeltaan aivan erilainen kuin Vee vastasyntyessään. Imettäminen
sujuu - toisin kuin Veen kohdalla ja oikea imuotekin löytyi heti kuin
luonnostaan. Ei itke mitään ylimääräisiä (kiukkuaa kyllä, jos nälkä) ja
pääsääntöisesti nukkuu hyvin ja kaikki hyvin.
-Päivät jopa miehen
poissaollessa sujuu. Rutiinit on maailman tärken asia. Jopa päiväunet
yhtäaikaisesti sujuu, mikä mahdollistaa myös oman lepäämiseni.
-Mies
on väkisinkin joutunut ottamaan enemmän vastuuta lasten hoidosta ja
etenkin suhde Veen kanssa tuntuu lähentyneen. Tähän vaikuttaa toki
myös se, että poika jo ymmärtääkin asioita ja sen kanssa voi tehdä ja
touhuta ihan erilailla kuin jokunen kuukausi sitten. Myös mahdollisiin
iltakitinöihin mies joutunut osallistumaan, mikä taas lisännyt hänellä
semmosia "hyväisä-fiiliksiä", joten enemmän vastuuta lapsen hoitoon tuo
mies olisi pitänyt jo aiemminkin pistää ottamaan... (mutta kun sen
puolesta on aina ennen ollut niin helppo tehdä, nyt ei enää aina voi).
Tällähetkellä on kuitenkin asioita, jotka tuovat omia haasteita:
-ite
oon karseessa räkätaudissa (tauti jatkunut jo useemman viikon) ja sama
tauti myös tuolla tytöllä. Pikkuniistäjä ollut ahkerassa käytössä ja
ennen joulua oli pari yötä, etten itse oikein edes tohtinut nukkua, kun
pieni rohisi niin kovin ja oli todella tukkoinen. Joka imetyksen
yhteydessä keittosuolatippoja nenään ja räkää imetään aina kuin
mahdollista. Ehkä tämä tästä kuitenkin ajan kanssa hellittää. Kuulemma
sitkeä tämä tauti, mikä liikenteessä. Vee kuitenkin suhteellisen
terve. Liekö sen influenssarokotteen ansiota.
-Tytöllä hiukan maha
reistaa. Ei aina oikein ota toimiakseen. Opettelua vielä. Maitoa tulee
tisseistä tulvimalla, samalla tyttö haukkaa ilmaa maidon mukana,
röyhtäseminen kestää aikaa ja aikaa... ja pierut hukassa. Maha ihan
pullottaa, kun sitä ilmaa siellä todella on. Usein ei suostu tyttö
yöunille ennen kuin on vatsa toiminut ja tämä taas helpoiten toteutuu
lavuaarin päällä "pissatusasennossa". Mutta, ei kuitenkaan koliikkia -
mitä Veellä taas jo tuossa iässä oli. Joten ehkä tämä tästä. Ajan
kanssa paranee.
tiistai, 16. joulukuu 2008
Kommentit