Poika täyttää ylihuomenna 4kk, mahoton vauti päällä kokoajan, en ymmärrä tuota kiirettä...

Kannattelee päätään sujuvasti. Kääntyy niin selältä vatsalleen kuin vatsalta selälleen. Itseasiassa kierii sujuvasti. Semmosella omalla mittarimatotekniikallaan ryömii hitaasti, mutta varmasti eteenpäin. Omasta mielestään ilmeisesti liian hitaasti, kun siinä möngerrellessä palaa pinna herkästi ja sitä seuraa semmonen kiukkuitku.

Ottaa lelun käteen ja vie sen suuhunsa. Itseasiassa kaikki mahdollinen kädenulottuvilta menee suuhun. Vetää sujuvasti koiraa parrasta ja äitiä hiuksista. Tiukka ote. Kyllä se lelu taitaa mennä myös toisesta kädestä toiseen Ruokaillessa pyrkii itse pitämään tuttipullosta kiinni ja nappaa herkästi täydestä lusikasta kiinni ja huitasee tuon lusikallisen menemään. Kokonainen nyrkki menee suuhun, jota seuraa kakomisrefleksi. Rakastaa kekkaloida alasti ja ilmakylpyillessä käsi käy tämän tästä pippelillä. Varpaat ovat juuri löytyneet ja nukahtaminen sormet varpaissa tuottaa selvästi vaikeuksia.

Keskustelee. Kuuntelee mielellään, kun jutellaan ja vastailee takaisin hiljaisina hetkinä. Rauhoittuu selvästi hieman raskaammasta musiikista. Täydessä hiljaisuudessa nukahtaminen haastavaa. Öisin herää 2-3 kertaa syömään. Päivällä nukkuu yleensä yhdet pitkät (3-4 tuntia) unet jonka jälkeen hyvällä tuurilla pari pienempää, n.puolentunnin pätkää. Perusluonne iloinen, mutta herkästi malttinsa menettävä. Inhoaa odottamista, etenkin jos kyse on ruuasta. Nauraa räkättää herkästi ilman, että erikseen yrittäisi poikaa hauskuuttaa. Kiljuu ja piereskelee minkä ehtii. Kiljumisen lomassa hankaa ikeniään kuin viimistä päivää. Seuraa paljon ympäristönsä tapahtumia ja on hyvin osallistuva tapaus.

Sylissä istuessa on päästävä seisomaan mitä pikimmin. Jaloillaan ollessaan hytkyttelee ja keikuttelee itseään. Polvet joustaa ja poika pomppisi, minkä ehtisi. Aloillaan oleminen onkin aika tylsää. Tämä näkyy erityisesti, kun pitäisi rauhoittua nukkumaan. Itse rauhoittuminen tulee kyseeseen vasta kun on vispattu käsiä ja jalkoja niin, ettei enää muutakaan jaksa kuin vain olla. Yliväsyneessä tilassa unta edeltää usein loppumattoman tuntuinen yhtäjaksoinen itku. Ilmeisesti poika kuvittelee jäävänsä jostain suuresta paitsi silloin, kun nukkuu, joten ei malttaisi... tai sitten on vain lyhyessä ajassa oppinut niin paljon, että menee yli ymmärryksen.

Tänään, tähänmennessä poika malttanut päikkäreitä nukkua yhteensä huiman tunnin! Varpaat on niin paljon kovempi juttu, kuin yksikään nukkumatti. Ja, entäs jos ne varpaat katoaisivatkin sillä aikaa, kun nukkuu?! Asiat näyttää silti olevan pikkumiehellä hyvin. Kädet huitoo kuin viimistä päivää, vuoroin väsynyttä itkua, vuoroin naurua. Tätä ei voi kun ihmetellä tätä touhua. Pahempi puolisko ajelee parhaillaan Espooseen. Me jäätiin nartuun ja pojan kanssa vahtimaan tätä taloa. Äitienpäiväksi saahaan loput perheestä kotiin. Sitä odotellessa...