Älä tule paha kakku,
tule, tule, hyvä kakku!
vain kerran annat, mitä annat.
Varmista vain, että omani sain.
Etten päättyessä tään
tule muuta pyytämään
täältä, päältä maan...
täältä, päältä maan...
-J. Martikainen

Totesin viikolla YUP:n olevan tähän hetkeen parasta mahdollista työmatkamusiikkia. Saa hyvälle, kepeälle mielelle. Antaa sen olon, että kyllä tämä tästä.

Viimeyönä meni tovi, ennen kuin uni tuli. Tulipa kuitenkin. Onneksi meillä on kotona tilaa ja vierashuone, jossa hyvä sänky. Takaa hieman paremmat unet. Vaikka, kylläpä tuo poikakin nukkui yhtämittaa aamu seitsemään! Kymmenen hujakoilla meni suppojen voimalla nukkumaan. Eiköhän tuo pikkuhiljaa ala ymmärtää nukkumisen ihanuutta. Kuitenkin asia, josta osaan olla kiitollinen on pojan helppous nukahtamisen suhteen. Jos ei ole kipuja tai vaivoja, ei ole mitään syytä hyssytellä, veivata tai muitakaan erityisiä nukutustoimenpiteitä tehdä. Homma sujuu, kun laittaa pienen sänkyynsä ja jättää siihen. Poika ottaa pienen pehmoisen lampaan kainaloon ja nostaa pienet käpälät kohti sängynpäätyä. Ihanan helppoa. Ainakin vielä toistaiseksi. Kohta laskettava tuota pinnasängyn alustaa alemmas. Punnertaa muuten itsensä yli laidan.

Nyt jos ottaisi operaatioksi purkaa tuo auto. On nimittäin pullollaan kaikkea saatua, meille tarpeellista ja muille tarpeetonta. Sitten töihin. Tänään on parempi päivä kuin eilen. Tänään jaksaa ihan toisella tavalla.