Viime viikonloppuna tuo pieni poika päätti sitten kääntyä ympäri. Ihan noin vain. En tiedä, minkä ikäisenä noilla on tapana alkaa noin radikaalisti liikkumaan, mutta ei kai nyt sentään noin varhain?! Eikä ikää ihan puoltatoistakuukauttakaan... Ensin ajattelin, että tätä asiaa oli jotenkin manipuloimassa tuo jatkuvana riesana ollut vatsakipu. Vähempikin kipu voisi pienen ihmisen kiemurtelemaan pistää niin että yks kaks löytääkin itsensä selältään, vaikka juuri oli mahallaan. Samana iltana kuitenkin tuo masu pienellä toimi, ihan neljän päivän edestä... (miten ihmeessä sitä voi tulla aina kerralla niin valtavasti?!!) ja seuraavana aamuna kun sama pieni poika makoili taas ilkosillaan saman viltin päällä lattialla hymyillen leveästi, olikin tuo taas heittänyt itsensä ympäri ihan noin vaan. Vatsaltaan selälleen. Vatsallaan tuo tuntuu tykkäävän olla ja aina kun selälleen itsensä kääntää niin nousee hirviä huuto ja parku. Sitten käännetään lapsi takaisin vatsalleen ja hetken päästä on taas omatoimisuuden periaatteella käännytty selälleen huudon kera... Tuntuu, että tää on vähä samanlainen huomionhakuleikki kuin se jo aiemmin keksitty "tuttileikki". Ensin tutti on suussa. Sitten se joko sylkäistään tai viskaistaan kädellä huisin nevadaan, sitten voi huutaa parkua kunnes tutti on jälleen ilmestynyt suuhun, jonka jälkeen sen voi taas heittää hetken päästä pois... Ja näitä leikkejähän on just parasta leikkiä juuri silloin kun vanhemmilla on jotain muuta tekemistä kuin huomioida lastaan (sillä ei kai vanhemmilla oikeasti voi olla muuta tekemistä...?!!).
Mutta kyllä meillä on. Kutsuin kuntamme rakennustarkastajan kylään. Kovin oli kiireisen oloinen mies, mutta sain kuitenkin revittyä hänen suustaan kaiken haluamani. Se lause, jonka halusinkin kuulla oli: "Kyllähän te perus remppaa saatte tehdä ja seiniä siirrellä ihan niin paljon kun haluatte, ei siinä mitään ja siinä aita-asiassa pitää vain noita rajanaapureita kuunnella...
Tuon setä tarkastajan lähdettyä (eihän sille edes kahvi maistunut) alkoi kotonamme tapahtua: tuulikaapista siirtyi seinä semmosen reilun metrisen eteenpäin, kohti olkkarin ikkunaa. Pitihän siihen toiseenkin sivuun saada seinää... Se sitten askarreltiin eteisen ja olkkarin välisestä seinästä, jota ei käytännössä enää ole. Seuraava askel olisi siirtää tuota olkkarin ja makkarin välistä seinää, jotta makkari pienenisi ja olkkariin näin ollen saataisiin lisää tilaa. Tämän jälkeen ei kotonamme noista ns. "kuivista huoneista" olisikaan enää kuin tuo tietokonehuone, joka ei olisi remontin alla...
Vilpittömästi voin sanoa, että tämä remontoiminen on hirmusen hauskaa. Tai siis toisinsanoen... meillä se menee niin, että minä visioin, suunnittelen ja kerron tuolle pahemmalle puoliskolleni, mitä milloinkin haluan ja tuo tuumailee, että "joo, miksei?!" ja sitten heiluu kirves. Tässä pääsee toteuttamaan itseään ja käyttämään omaa luovuuttaan. Tässä mammalomaillessa kiva harrastus tuon kestovaippailun lisäksi... eikä loppujen lopuksi edes hirmu kallista lysstiä, jos pyrkii uusiokäyttämään mahdollisimman hyvin vanhaa materiaalia... Onneksi aloitettiin nuo remppaamiset jo raskausaikana. On tuo pikkumies varmasti jo tottunu jos jonkinmoisiin ääniin. Parhaassa tapauksessa on pieni nukkunut kuulosuojaimet päässään päiväunia, kun samalla on metrin päässä porailtu ja sahattu seiniä...
Seuraavaksi tarttis askarrella noille sammakoille semmonen maailman tukevin ja hienoin alusta, josta tulee samalla niin ikään jonkinmoinen tilanjakaja. Sammakotkin kasvaa ihan silmissä ja tänäaamuna kuulin niiden ekaa kertaa pitävän ääntä itsestään!
Nuo vatsavaivat pienellä tosiaan tuntuu helpottavan. Vaikka ei masu toiminnassaan turhan aktiivinen olekaan. Poika ei kuitenkaan enää näytä niin kärsivältä ja tuskaiselta. Toinen, mikä on elämänlaatua huomattavasti parantava asia on tuo nukkuminen: Taisi kello olla jotain ykstoista, kun tänään sängystä ylös noustiin. Nukahti tuo pieni puoliltaöin, nukkui sen seittemän tuntia putkeen (!!), sit hiukka syöminkejä ja lisää unta sen neljän tunnin verran. Uskomatonta. Ehkä tässä joskus voisi ajatella myös kuittailevan noita univelkojaan... Toissayö oli elämänsä ensimmäinen, jolloin nukkui enemmän kuin sen viisi tuntia putkeen. Aika luxusta.
Kommentit