Muutama tunti sitten aloittivat naapurissa rakettien paukuttelun. Pienten lasten nukkumaanmenoajat kun on huomioitava, niin voi jo ajoissa iltasella aloitella ilotulittelun.En osannut ajatellakaan, kuinka tuo meiän narttu saattaisi pelätä moista pauketta... vaikka peloissaan oli kesälläkin, kun rakkaani kanssa ampumaradalla kävi retkeilemässä. Tällä kertaa tyttö juoksi häntä koipien välissä pauketta pakoon saunaan, jossa itse huiskin lauteiden alla kera juuriharjan. Tuli jynssättyä oikein perusteellisesti lattiasta kattoon lauteita ja seiniä myöten. Tämän päätteeksi hiet olikin hyvä pestä pois puhtoisessa, raikkaassa, lämpimässä uudenvuoden saunassa.

Tuntuu, että tämä koko raskaus on yhtä suurta kusetusta. Ensin sanotaan viisi viikkoa ennen laskettua aikaa, että pieni voisi syntyä ihan milloin vain, eikä mitään syytä synnytyksen pidättelyyn ole. Tuolloin kerrottiin ultran perusteella painoarvion olleen 2100 grammaa ja ennustettiin että mikäli jos ja kun laskettuun päivään asti sisällä pysyy (jota siis pidettiin hyvin epätodennäköisenä perustuen jo varhaisiin supisteluihin!), niin pieni ja siro pentu sieltä kuitenkin tulee. Maksimissaan kolme kilonen.
Sitten, kaks ja puol viikkoa ennen laskettua aikaa se neuvolatäti uhkaili synnytyksen käynnistyneen ja passitti äitipolille Kyssiin. Paskanmarjat. Silloinkin kyllä tuumailivat, että syntyä voi pieni ihan milloin vain... ja painoarvio oli 2780 grammaa. Nyt, sen maagisen lasketun ajan jälkeen tiedostan yhä synnytyksen voivan käynnistyä ihan milloin vain... mutta hiukan on vaikea asennoitua tässä viis viikkoa tähän "ihan milloin vain-ajatukseen". Neuvolatäti viimeksi tuumaili, että voihan tuo hyvinkin olla jo kolmepuolkilonen... Iski melkein paniikki. Miten hitossa minä sen kokoisen ulos itsestäni saan?!!

Alusta astihan tässä on toivottu, että tammikuulle venyisi... Nyt näyttää aika vakuuttavasti siltä, että sinne hyvinkin venyy. Reilu pari tuntia tätä vuorokautta jäljellä. Tosin... pienenä mutkana lienee matkassa se, että laskettuun aikaan päästyäni, lakkasi nuo supistukset kuin seinään. Pentu kyllä liikkuu, pyörii ja punnertaa kiitettävästi. Niin, että iltasella valvottaa liikkumisellaan ja osaa olon tehdä varsin tukalaksi. Aamulla taas aikaisin herättää patistellen vessaan... eikä sen jälkeen enää unesta tietoakaan. Neuvolatätimme tänään kertoi, että todennäköisesti pentu voisi ylläpitää tuota samaa vuorokausirytmiä, jonka on itselleen omaksunut nyt viimeisien viikkojen aikana. Eli, näillä näkymin saa valvoa pitkään ja herätä silti ajoissa... Yökukkuja se kuulemma minäkin lapsena olin...

Yksi juttu kuitenkin näyttäisi olevan melko varma juttu. Sisälläni asuu ensivuoden ensimmäinen Kaavilainen lapsi. Mutta voisi tästä silti pikkuhiljaa luopua... vaikka se onkin syntymänsä jälkeen sitten ihan koko loppuelämän asia.

Olen kuitenkin tullut tulokseen, että kaikki ne poppakonstit, joilla väitetään olevan synnytyksen kannalta käynnistäviä vaikutuksia, ovat yhtä suurta huijausta ja humpuukkia. Seksi, Sauna, Shamppanja, Siivous, Kauppakeskus Sellon portaita juokseminen alhaalta ylös.... kaikki on koettu ja tässä sitä silti vielä keikutaan. No, ehkä paraskin keikkua, mutta tätä menoa tässä ollaan vielä loppiaisenakin ilman merkkiäkään synnytyksestä.

Muksun huoneen remontti etenee kivasti! Kyprokkia seinässä jos toisessa. Parhaillaan tuo pahempi puoliskoni maalailee pohjamaaleja levyjen päälle... Shoppailtiin uutta laminaattilattiaakin. Meinaa huomenissa sitten hakata niitä paikalleen. Ans kattoo, seuraako tuosta samanmoinen kiroilu, kuin tuon eteisen laminaatin kanssa käytiin... Vaalea väri antaa kyllä tuolle muuten niin hurjan pienelle huoneelle selvästi isomman tuntuman. Hyvä huone tuosta vielä tulee. Puitteisiin nähden paras mahdollinen. Kyllä tuossa kelpaa pienen elää, olla ja elämöidä.

Milloinkaan aiemmin en kyllä olisi osannut kuvitellä elämässäni kokevan vielä tällaisia vuodenvaihteita... rauhallista kotielämää selvinpäin. Remontoimista ja siivoilua siinä sivussa hyvin saunoen ja syöden. Tämä tuntuu hyvältä elämältä.
Kyllä mulle maistuisi sekin, että parin tunnin päästä päästäisiin ajelemaan kohti Kyssiä ja synnyttää poksauttaisin kilpaa rakettien kanssa.... Valitettavasti vain tämänhetkiset merkit ja tuntemukset eivät kyllä mitenkään viittaa mihinkään synnytyksenkaltaiseenkaan juttuun... Tuon saunan puunaaminen sai aikaan pientä jomotusta alaselkään, mutta siihen se sitten jäikin... Tuskin tässä nyt ensjoulua enää tarvii odotella... mutta loppiaista voisin hyvinkin. Päivä kerrallaan. Muu ei auta.