Joka toinen päivä vointi sellainen, että jos tuo tuosta edes hieman pahenee, niin sitten on lähettävä synnyttään. Joka toinen taas olen elämäni kunnossa. Hassua tämä elämä.
Tänään on parempi päivä. Toivottavasti ei meinaa sitä, että huominen menis sairaalassa synnyttäen. Ei, minä en halua. Rakkaani on viimeisiä minutteja nyt töissä. Sitten velipojan luo syömään ja vielä anopin luo pyörähtään. Huomisaamuna voitais startata auto ja lähteä kotiin. Sikäli jos ja kun tuo pieni sisälläni on kanssani samaa mieltä. Sikäli kun ei halua syntyä Espooseen tai matkan varrelle. Pysy, pysy, pysy... nyt siellä sisällä edes huomisiltaan. Minä haluan kotiin, tuo pahempi puolisko haluaa kotiin ja koirat haluaa kotiin. Valtava koti-ikävä.

On meinaa aika helkutin rankkaa viettää kaks ja puol viikkoa tällälailla tuuliajolla reissaten pitkin PK-seutua ja Satakuntaa... Jahka tästä kotio päästään, ni tuskin tulee heti ekana mieleen lähteä minnekään ajelehtimaan. Korkeintaan sinne Kyssille...