Näin ollaan päästy jo vuoden viimeiseen kuuhun.
Ulkona ois lunta vaikka muille jakaa, onneksi. Tuo sentään hiukka lisävaloa tähän arkeen ja juhlaan. Tuota valosaa aikaa kun ei liiaksi aikaa päivälle ole jaettu. Kohta tämä kuitenkin hellittää ja kesä on ennemmin kuin ehtii kuvittelemaankaan.

Pentu tuntuu kasvavan masussa niin kuin pitääkin. Närästyksestä ja liikkeistä päätellen kovasti on vielä ylhäällä. Katsotaan, malttaisiko pysyä koko kuukauden vielä sisällä. Tuosta kun ei nyt voi yhtään ennustaa taas mitään.Kyllä tuo ajoittain supisteleekin. Etenkin jos on niitä Ässiä....  ; )
Mutta, eletään kuten se lääkäri äitipolilla sanoi. Enää ei ole mitään syytä jarrutella tai pidätellä turhia. Syntyy, kun on syntyäkseen.

Tuo meiän nartun valeraskaus se vain jatkuu ja jatkuu... neljättä päivää. Tänään ei suostunut edes maistamaan aamuruokaansa. Hieman nuuhkaisi ja paineli olkkarin lattialle makaamaan ja murjottamaan. Ei se elämä näytä olevan helppoa tuollakaan... Toivottavasti pian ymmärtää, ettei niitä pentuja todellakaan ole eikä tule. Ei silläkään uhalla, että vaikka kuinka pihalle, kuistin alle olisi hyvä tehdä pesä ja synnyttää. Petiä on minun turha edes ajatella petaavani, kun tyttö käy samantein mylläämässä aivan uuteen uskoon.

Oma raskauteni on saanut aivan uusia ulottuvuuksia. En ole koskaan ennen konkreettisesti saanut kokea, että jos pukee talvikengät tai maiharit jalkaansa, niin siinä touhussa todellakin voi hengästyä. Ähisen ja puhisen kuin mikäkin... tekee tiukkaa taipua alas ja kurotella nilkkoihin. Tuoli eteisessä on hyvä apuväline. Myös toppahousut ja talvitakki alkaa kiristää. Vielä menee just ja just päälle. Enkä oikein halua ajatella tuon mahan kasvavan niin, ettei enää päälle lainkaan menisi... Typerältä tuntuisi ajatus, että tälle viimeiselle hetkelle, mitä tuo pentu sisälläni meinaa viihtyä, pitäisi shoppailla itselleen isompia vaatteita! Ei, mieluummin ostaisin ensikerralla ihan tavallisia, ns. "normaalin kokoisia" vaatteita, kun shoppailemaan joskus pääsen... Jonkunmoinen jouluale vois olla aikas kiehtova juttu. Vaikka vastasyntyneen kanssa ei kyllä vissiin liiemmin shoppailla, jos on vielä edes silloin suostunut syntyä...
No, ehkä sitten juhannusaleihin ennättää...

Joulua en ole osannut liiemmin laittaa, saatikka ajatella. Joulukalenterin ostin!
Yhtään lahjaa ei ole hommattuna. Pari on suunnitelmissa, mutta siihen saa mun lahjonnat jäähäkin.
Olkoon tuo pieni syntyvä sitten lahja kaikille muille ja koko maailmalle.
Se, missä jouluni vietän, on vielä melko avonainen juttu... Nyt on semmonen olo, ettei huvittais liikkua yhtään minnekään. Voisin olla ja maata koirien kanssa keskenäni. Nukkua varastoon koko ensivuoden edestä ja syödä siinä sivussa.
Toisaalta, äitini on joulun poissa kotoa. Vaihtoehto voisi olla sekin, että lähisin koirineni äitini tyhjään asuntoon Espooseen. Ottaisin myös tuon pahemman puoliskoni sinne ja kävisin välillä seurustelemassa tuon anoppikokelaan kanssa... Sinällänsä ei ihan älytön ajatus... takaisin voitais kotiutua sitten kaikki yhes koos, kun miehelläni työsuhde loppuu. Voitas ajella mun puolesta vaikka Kyssin kautta ja paluumatkalla noutaa sieltä sairaalasta sellanen pieni käärö matkaan... (vaikka, pahimmassa tapauksessa siellä sairaalassa joutuisi kyllä olemaan yön jos toisenkin). No, katsellaan rauhassa ja tehdään asiat, niin kuin parhaalle tuntuu. Sitä kun ei voi ennustaa, olenko parin viikon päästä siinä kunnossa, että voisin liikkua kotoa yhtään mihinkään. Jännittää, hieman joo. Paniikissa en kuitenkaan suinkaa ole. Ainakaan vielä.