Eilinen oli hiljainen päivä masussa. Edes nukkumaan mennessä ei mellastettu. Yönkin sain nukkua puolillepäivin rauhassa ilman yhtä ainutta vessareissua. Yhtä hiljasta oli vielä aamutuimaan...
Se on kyllä niin, että kun on tottunut siihen, että miltei päivittäin supistelee ja se pentu todella pyörii ja hyörii ja potkii kuin viimistä päivää ja sitten sellaisena päivänä, kun ei supistelekaan ja on muutenkin rauhallisempaa sitä miettii, että joko se viimeinen päivä oli...? Kerkisin melkein jo huolestua.
Lähin sitten pihalle purkamaan huoltani lumitöihin. Koirat saivat samalla olla ja mellastaa siinä pihamaalla keskenään painien. Tunti siinä meni, kun sain ton pihan sillai sen näköseksi, että sinne pääsis nyt vaikka useammalla autolla ja vois kääntyäkin. Sitte takas sisälle, tuli leivinuuniin, lämmintä kaakaota nassuun ja koirille ruokaa.
Johan tuo kolaaminen teki tehtävänsä. Hetken aikaa supistelikin. Ei onneksi niin kivuliaasti ja tämän jälkeen on pitkin päivää ja iltaa masussa möyritty tuttuun tapaan. Turha huoli siis oli.

On muuten mielenkiintosta kattella ulos ikkunasta, kun tuolla pellon suunnalla näkyy pelkkää pimeyttä. Silti samaan aikaan sieltä pimeydestä kantautuu sisälle asti semmoset lasten äänet. Ihan kuin pulkalla mentäisiin ja kiljutaan samalla... Täällä todellakin on talvi. Talvirenkaat ois aika kiva juttu. Hain pulkankin jo varastosta. Kätevämpi sillä kuljettaa puita sisälle tuolta aitasta.Koirat makaa tossa sängyllä ihan raatoina.