Toissapäivänä kävästiin Kuopion yliopistollisessa sairaalassa äitipolin kontrollissa.
mittasivat mahdollisia supistuksia, vauvan liikkeitä, sydänääniä ja kaikkea mahollista ja mahotonta.
Lääkäri ultras semmosella superhienolla 4D-laitteella, missä oli värejä ja kaikkea. Saattoi nähä ihan, että mihin suuntaan se veri missäkin virtaa. Kyllä tämä nykyajan tekniikka onkin kehittynyttä. Ei voinut muuta kuin ihmetellä.
Sen kaiken hauskuuden päätteeksi vielä sisätutkimus ja synnytystapa-arvio. Siitä riemusta potkaisin lääkäriä olkapäähän. Tuumasi, ettei kätilöäkään saa potkia. Ehkä minut olisi sitten paras sitoa kiinni synnytyksen ajaksi...?
Tämänhetkinen arvioitu paino ultran perusteella 2100grammaa. Pieni ja siroraajainenkapeaselkäinen otus, jonka potkut sisältäpäin kyllä ovat tuntuvia. En tiennytkään, että nykyajan lapset aloittavat itsepuolustusharjoitukset ja bodauksen jo kohdussa...
Viikkoja tänään tasan 35. Lääkäri kertoi, että hän ei ole ennustaja. Tähän perustuen osasi veikata hienosti, että pentu voi maailmaan syntyä ihan milloin vain eikä sitä ole pidätteleminen, jos on syntyäkseen. Jos laskettuunaikaan asti päästään, voi pienellä olla painoa tsägällä se kolme kiloa. Mitään jättiläistä on turha odottaa. Tähän viitaten ei pitäisi olla mitään ongelmaa synnyttää alateitse. Hyvä juttu.
Pienellä ei siis pitäisi olla mitään hätää. Rakenteellisesti kaikki just niinku pitääkin. Lapsivettäkin löytyy hyvästi. Niin, eikä niitä rytmihäiriöitäkään sydämessä ollut, vaikka kuinka etsittiin ja haettiin. Kätilö pohti, että saattoi aiemmin kuulua siksikin niitä ylilyöntejä, kun pentu niin liikkuvaisen sorttinen, että voi sekin jo sydänäänet pistää sekaisin.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin ja tästä on hyvä aloittaa viikonlopun vietto. Veljekset Kuopiosta ois iltapäivällä tulossa meille viikonlopuksi. Hei hulinaa.