Tuli sitten herättyä jo viideltä aamulla. En tiedä, mikä herätti. Oliko se kämpässä vallitseva viileys? Se, kun koira tuli sänkyyn ja tunki itsensä ihan ihooni kiinni vai se, kun pentu sisälläni alkoi pitää aamujumppaa...? Ei ku vessaan ja kolmeksi vartiksi takaisin sänkyyn pyöriskelemään.
Eihän siittä pyöriskelystä mitään tullut. Ei ainakaan unta. Ajatukset harhaili tän kodin remonttiin ja siihen, pitäisikö ennen noita keittiön yläkaappien laittoa asentaa tohon kaappien kohalle edes uutta kattopaneelia vai kuis ois hyvä toimia...? Kun jos jälkikäteen asentaa, ni eihän ne korkeet kaapit sitte enää aukea. Semmosia oivalluksia, että hoksasin taas, etten olekaan ihan blondi! (juurikasvusta päätellen tarvinnee värjätä hiuksia tässä taas jossain välissä... hiusten lyhentämisestäkin haaveilen, mutten oikein tiedä, tohtiiko tässä kampaajalle....).

Kolme varttia sängyssä kuorsaavien koirien keskellä pyöriskeltyä päätin luovuttaa. Nousin suosiolla ylös. Mittarista päätellen sisällä lämpöä oli 19 astetta ja ulkona yhä se sama kuus pakkasta. Ei muutaku vaatetta päälle ja aitasta hakeens lisää puita sisälle ja leivinuuniin tuli. Johan tuosta edellisestä lämmityskerrasta olikin useampi päivä (ja kohta tuota uunia saa lämmittää ihan päivittäin).
Leivinuunin palaessa ja aamukahvia päivän Savon Sanomien kera juodessa pohdiskelin tätä elämän menoa. Raskausaika on ihmeellistä. Sisälläni elävä otus on jo sen verran iso, ettei tuota oikein miksikään sikiöksi enää voi eikä osaa mieltää. Se herättää aamulla muksimalla kylkiluihin, valvottaa illalla pyörimällä ja sopivaa asentoa ettimällä ja pistää kantajansa mielialat heittelemään totaalisesti.
Tämän lisäksi tuolla pienellä on uskomaton vaikutusvalta myös ympäristöönsä. Ihan tietämättään. Olemassaolollaan pistää kantajansa sairaslomalle, tulevan isänsä huolesta sekaisin (eikä kuulemma aina pysty edes töihin kunnolla keskittymään, kun ajatukset kulkee väkisin kotiin) ja tulevat isovanhemmat toimimaan mitä ihmeellisimmillä tavoilla.... Hassua ajatella, että pieni ei ole vielä edes syntynyt ja silti jo noin vaikutusvaltainen. Kovasti mietityttää se muutos, mitä siittä sitten seuraa, kun pieni on jo maailmassa. Ei se pelota. Ennemmin jännittää ja on semmonen kutkuttava odotus. Ihan kuin lapsena, kun odotti joulua ja mietti, pitäisikö sitä pukkia tänä vuonna pelätä... Niin, joulukin tulee.

Just eilisiltana Rakkaani kanssa juteltiin tuosta odottavasta tunteesta... ja siittä hämmennyksestä, kun ei oikein osaa pelätä. Moni nainen pelkää synnytystä. Itse tuossa kammoan ainoastaan sitä ajatusta, että mahdollisesti sitä saattaa joutua yöpymään sairaalassa, mitä en sitten oman syntymäni jälkeen ole vapaa-ajallani ikinä tehnyt. Puistattaa ajatus.
Välillä mietin, pitäisikö noita Tehyn lakkohässäköitä tai joukkoirtisanoutumisia pelätä. En osaa. Ei se nyt ole ajankohtaista. Voihan se ehkä sitten parin viikon päästä jo ollakin... Mutta ei kai mun sitten jo tartteis synnyttää?! Tai jos tarvii, niin ainahan se jotenkin järjestyy. Onhan ne joskus synnyttänyt viidakkoihin ja savusaunoihinkin. Enkä sitä kipuakaan osaa pelätä, kun ei tiedä, mitä odottaa. Ja toki meinaan ottaa kaikki maholliset kipulääkitykset, jos vähänkään siltä tuntuu (ja jos ennättää). Kyssin synnytysvalmennuksessakin mainostivat, että heillä on 24/7 saatavilla aina anestesialääkäri, että ei huolta epiduraalien suhteen...

Ranteissa olo hieman helpottaa... Rutiseehan nuo vielä, kun taivuttaa yrittää. Panadol kuitenkin tekee tehtävänsä. Kohta suihkuun ja sitten siteet tukemaan käsiä. Kyllä se siittä. Ei mulla ainakaan vielä tänään ole tarvetta uudelleen arvauskeskukseen vaivojani valittelemaan. On nykyään jotenkin niin mummofiilis, kun on yhtä jos toista vaivaa... ja jos niitä jostain päästä aloittaa vuodattamaan, niin ei loppua tunnu löytyvän.

Lehdessä kertoivat tämän päivän olevan viikon kirkkain (kovin harmaalta silti vaikuttaa kun ikkunasta tuonne niitylle katselee). Huomiseksi lunta ja meinasivat, että koko loppuviikon olis mittari nollassa ja lunta tulvillaan niin, että voisi edes jonkin aikaa pysyäkin. Tahkolla aloittivat eilen lumettamisen. Talvi on tullut. Tätä se marraskuu tietää.