Tänään sain kuulla erään nettituttuni synnyttäneen viimeyönä. Siis tämän vuorokauden puolella. Hurjaa...
Laskettujen aikojen mukaan sen pienen ois kyllä pitäny syntyä neljä päivää ennen mun tätä pientä.
Pisti tuo uutinen kyllä aika hiljaseksi ja mietteliääksi... Minä en halua vielä synnyttää. Mutta se on teoriassa yhtä mahollista, kuin tällä toisellakin oli... terveenä se jo syntyisi ja hyvällä tuurilla voisi keskoskaapitkin välttää. Mutta ei, minä en siltikään halua.
Kaikkia poppaskonsteja otetaan vastaan, jolla tuota pientä voisi hautoa vielä ensivuoteen.
Niihin poppaskonsteihin tuskin kuuluu kävely kylälle ja takaisin (jota tänään harrastin), mutta... oli sinne kauppaan ja postiin mentävä. Enkä minä noilla nastattomilla renkailla, kun ei vakuutuksetkaan ihan pelitä... Hitaasti, mutta varmasti vaappuen matkani käy eteenpäin. Mutta, hyvää tuo raitis ulkoilma vain teki! Eikä tälläkertaa ees aiheuttanut ylimääräsiä supisteluja. Toki matkalla oli välillä pysähyttävä meditoimaan...

Väsyttämään kuitenkin moinen happihyppely pistää. Ja nälättämään.
Ensin annos pyttipannua parilla munalla ja sitten Fisherin Jälleenrakennusta. Vähemmästäkin uni tulee. Onneksi tajusin pistää lyhyin väliajoin kelloa soimaan, ettei vielä yöunille ois kuukahtanu. Tuo kirja kun muutenkin tuntuu tässä elämäntilanteessa puuduttavalta. Odotappa tässä nyt sitten lasta ja suunnittele ruusuista tulevaisuutta samalla lukien opusta, jossa joka luvussa puidaan avio/avoeroja ja sitä, kuinka sitä eroprosessia hoidetaan... Ei ihan ajankohtasuuksiin mene, mutta jos se opettaja haluaa, ni luetaan pois.

Tuo koirien käsityskyky ruuan suhteen on uskomaton.
Tehtiin diili. Hain ruokavarastosta litran ruokaa. Tuumasin, että ensin ulos, sitten pissa ja kakka ja sitten ruokaa. Molemmat kattoo hyvin ymmärtäväisenä ja innokkaana hännät heiluen. Sit eiku eteiseen. Toistetaan samat ehdot, että ensin se pissa, sitten kakka ja se ruoka tulee sitten lopuksi. Ovi auki, hölmöläiset ulos. Tyttö juoksee hetimmiten pissalle, poitsu pikasen pissan jälkeen juoksee hulluna taloa muutaman kerran ympäri, jonka jälkeen usuttaa nartun vielä hetkeksi painimaan kanssaan ja painin päätteeksi vielä aitan kulmalle hoitamaan se kakkajuttu ja vihellyksestä salamana taas häntä heiluen eteiseen. Sinällänsä riskaa peliä näin yötä vasten ja ihan oikeesti pimeessä toimia näin, kun siellä ois niin paljon ihania hajujakin... mutta se ruoka oli se avainsana.Miksi juosta jäniksen perään, jos emännällä on lämpimän leivinuunin päällä valmiina odottamassa ruoka-annos? Ainakaan tälläkertaa ei ylimääräsille törttöilyille ollut aihetta.
Puoliltapäivin menikin enempi törttöilyn piikkiin, jonka seurauksena saivat molemmat ulkoilla hihnaan kytkettynä. Se siitä vapauden tuomasta riemusta.

Mun ei pitäny tänävuonna tehä mitään jouluhössötyksiä. Ajattelin, ettei nyt tälläkertaa tartteis sillai ihan luvan kanssa. Että vois keskittyä johonki hiukka olennaisempaan... Mutta minkäs teet? Posti toi tänään uuet jouluverhot keittiön ikkunaan ja muutaman joulupaperirullan siltä varalta, että jos nyt sitten kuitenkin vaikka vaan yhen lahjan jollekin, muussakin kuin huutavassa ja elävässä muodossa..
Jos sitä kohta vaikka nukkumaan, jotta voisi taas aamusella jatkaa tuon setä Fisherin ja tämän eroseminaarien seurassa...