Tänään se sitten tuli. Aamulla kun heräsin ja ikkunasta pihalle katsahdin, oli maa ihan valkoinen ja sitä lunta satoi kokoajan vain lisää ja lisää. Johan tätä oli odotettukin! : )
Tuli sitten tehtyä puoliltapäivin tämän talven ensimmäiset lumityötkin. Ei sitä lunta ollut kuin jokunen sentti maassa, mutta pari astetta plussan puolella ja oma fyysinen tilani sanoi, että nyt kun tuo lumi tuossa ei vielä paljoakaan paina, kannattaa hiukan raivata tietä. Kolme varttia siinä menikin, kun hissukseen kolan kanssa pitkin pihaa käppäilin ja ajoittain kiskoin koiria kukkapenkistäni pois. Sinne kun ei parane mennä, oli sitten kesä tai talvi. Nyt onki sitte iltaa kohti tuo masukin hiukka oireillu. Ei sentään kipeästi supistellu, mutta kuitenkin. Yrittää ilmeisesti väittää, että pitäs levätä enempi.

Eilen sain semmosen kohtauksen. Välttääkseni opinnäytetyön tekemistä, aloin siirtää huonekaluja talossamme paikasta toiseen. Kyllähän about puolet tuosta Olkkarin Lundiasta siirtyikin aika näppärästi tänne tietokonehuoneeseen. Ihan ite sain noi stereoitten piuhat ja kaikki sillai, että taas soi ja kuuluu. Se on Scandinavian music group, YUP ja Sir elwoodin hiljaset värit, jotka ensisijaisesti pyörineet tuossa masiinassa. Reilun viikon päästä ois Elwoodeilla keikka täällä Savon suunnalla, Kuopion Petosessa. Aika lujaa kyllä tekis mieli lähtä kuunteleen poikia ja opettaa tolle pienelle masuni sisällä, että keskiolutjazzia se olla pitää. Jos vaikka saisin jonkun lähtemään kaveriksi...
Tuota Lundiaa kun paloittelin ja rakentelin uusiks, ei siinä touhutessani tuo meiän poitsu antanu hetken rauhaa. Seuras mua kuin hai laivaa kulkiessani huoneesta toiseen. Vahti tarkkaan jokaista liikettäni ja ilmeensä oli sellainen, josta saattoi tulkita, että "jos osaisin puhua ja puhelinta käyttää, soittaisin hetimmiten isännälle ja vasikoisin ton emännän tosta, ku se ei lepää". Mutta eihän kukaan ny ihan kokoaikaa alvariinsa jaksa vain levätä ja levätä... työstä se käy semmonen. Ja jotain konkreettista, näkyvää on joskus kiva tehdä. Muutakin kuin tuota opinnäytetyötä, joka tuntuu etenevän hitaasti, mutta varmasti.

Tässä raskaudessani olen havainnut yhen ihan uuden ulottuvuuden, josta mulla ei koskaan ennen ole ollut aavistustakaan. Se on närästys. Ei oo ennen ollut hajuakaan, mitä moisella edes tarkoitetaan, mutta nyt kun toistuvasti on ollut kurkussa sellainen ikävä tunne. Semmonen kuiva olo, mutta samalla polttava ja ihanku joku kiertäis tuolla ruokatorvessa tai nielussa tai jossain... ihan hullua. Ja se tunne pistää mielen tekemään enssijasesti jotain mahollisimman makeaa... suklaata, vanukkaita, jätskiä... nam! Etenki jätski tuntuu rauhottavalta elementiltä. Toinen, mikä on aikas uus juttu on tää alituinen hikoileminen. Kauhia kuumuus kokoaika. Suihkuun voisin muuttaa vaikka asumaan jos ei ois sitä vaaraa, että lämmin vesi loppuis kesken.

Huomenna ois iltapäivästä neuvola. Yhtään ei huvittais mennä sinne, mutta ei kai sinne huvittelemaan ole tarkoituskaan... Alan kohta kyllästymään sen neuvolatädin jokakertaisiin pelotteluihin, varotteluihin ja muuhun höpöhöpöön... En oo ees sitä sen kotiläksyä, päivittäistä liikeseurantakaavaketta jaksanu ihan jokapäivä täyttää. Kyllä tuo pentu tuolla aktiivisesti liikkuu muutenkin. Se täti neuvolasta varmaan haluaa tekemällä tehdä musta paranoidin, hermoheikon ja vaikka mitä... En kyllä missään välissä meinaa suostua mihinkään viikottaisiin käynteihin! Vielä saanu käyä aikalailla kolmen viikon välein ja siinä on mulle ihan riittävästi väliä. Kävellen ajattelin kyllä huomenna tuonne neuvolaan omin pienin jaloin lompsia. Aikaa vain varattava matkaan riittävästi, jos vaihteeksi kävely pistää supistelemaan rankemmin. Tuossa Peugeotissa kun vielä kesärenkaat alla ja virallisesti on seisonnassa, niin mulla ei oo mitään hinkua sillä liukastella.

Olis ollu Kyssin äitipolille aika ylihuomiselle. Soitin eilen ja siirsin sen tulevaisuuteen. Ei mulla sinnekään mikään kiirus ole sydänääniä kuuntelemaan ja ultraan makoilemaan. Täti puhelimessa tuumaili, ettei suoraan voi luvata haluamalleni ajankohdalle aikaa siirrettävän (puoltoistaviikkoa kun kuulemma on hirmupitkä aika tuolle kontrollikäynnille!) ja jahkaili jotenkin vaikeena. Minä siihen sitten takaisin itsepäisenä, että jos kyseessä on kontrollikäynti edellisen Jorvinreissuni tiimoilta, jolloin pienen sydämessä havaittiin rytmihäiriöitä (sydämen ylilyöntejä tasasesti joka viides lyönti), mutta ultran mukaan sydämen rakenteessa ei poikkeamaa, niin mitä asialle voitaisiin jotain muuta ja hoidollisesti merkittävää tehdä ensiviikolla kuin sitä seuraavalla. Täti ei oikein osannut sanoa tähän kyseenalaistukseeni mitään vaan tuumasi, että hänen on kysyttävä ensin lääkäriltä suostumus ja siunaus siihen, josko tuota aikaa voisi noin pitkälle siirtää ja soittaa sitten minulle kertoakseen lääkärin mielipiteen. Noh, lääkäri oli ollut kanssani samaa mieltä siittä, että tuommoset rytmihäiriöt tuossa vaiheessa raskautta voivat olla vaarattomia ja jopa yleisiäkin eikä nähnyt syytä, miksei kontrollia voisi pitää vasta vajaan parin viikon päästä. Sain siis haluamani ja uusi aika juuri sopivasti sillälailla, että Miehenikin pääsee sairaalaan mukaan. Itse kun en fobioineni mielelläni sairaaloissa yksinäni hengaile ja tuleepahan ajankohta lähemmäksi opintojeni viimeistä lähijaksoakin, että voi sitten sisätutkimuksen annin perusteellakin päätellä, olisko musta vielä matkustamaan Rovaniemelle viikonlopuksi ilman, että tartteis pelätä päätyvänsä LKS:n synnytysosastolle.

Päivän uutiset Tuusulan ammuskelusta oli puistattavia. Ei niistä sen enempää.