Sellaista se on
yks tulee, toinen menee...

Johonkin päälle neljään tuli sitten taas valvottua kuunnellen pienen mönkimistä mahassa ja mietittyä elämän menoa. Miten ihmeessä juuri tuona yönä saatoinkaan mielessäni puida hiukan pitemmän kaavan mukaan sitäkin, kuinka rakkaani isä on ollut pidemmän aikaa hieman huonommassa kunnossa ja seilannut aktiivisesti kotinsa ja sairaalan väliä.Tiesin hänen olleen nyt sairaalassa, eikä Mieheni ole itse isäänsä saanut useista kerroista huolimatta pariin viikkoon puheyhteyttä.Siinä peiton alla pyöriessä, sopivaa asentoa hakiessa pohdin, kuinka tätä menoa se on kohta papan menoa ja saadaan järjestellä samoihin aikoihin ristiäisiä ja hautajaisia. Varttia vaille kaheksan aamulla Mieheni sitten soitti minulle ja pahoitteli, että joutui herättämään ja asioikseen kertoi, että isänsä on kuollut nyt viimeyönä sairaalaan.Liekö nämäkin sitten jotain hormonien heittelyjä ja raskausoireita, kun juuri samana yönä moisia mietiskelin... en tiedä.Tällähetkellä en tiedä oikein mistään mitään.

Sen tiedän, että minulla alkoi tänään virallisesti äitiysloma ja eilisestä lähtien ollut sellainen olo, että olisin elämäni kunnossa. Eilen kävelin kylälle ja takaisin asioikseni kampaajalla käydessäni. Pystyin olosuhteisiin nähden suht reippaaseen kävelyyn eikä tuntunut kipua sitten niin missään, eikä kertaakaan supistellut! Vau. Ehkä tämä nyt sitten alkaa kääntyä siihen malliin, että kun on kuus viikkoa levätty ja nyt on viikkoja kohta 35 täynnä ja pentu voisi jo syntyä ilman hengenhätää, ei hänellä sitten olekaan enää mikään kiire ulos ja energiaa riittäisi vaikka mihin. Vai enteileekö tämä energiapiikki sittenkin synnytystä?!! En minä tiedä. En usko. Ei kai...

Mutta, nyt minulla siis on aikaa ja energiaa. Toissailtana sain palautettua viimeisetkin kouluhommelit ja opettaja pisti takaisin palautetta, että minun osaltani kaikki on valtavan kivasti, hyvin ja ok ja vointeja toivotteli ja samalla ilmaisi toiveensa saada nähdä minua vielä ensiviikolla Rovaniemellä viimeisillä koulutuksen lähipäivillä, mutta ymmärtää toki siunatun tilani olevan hyvä syy lepäillä kotona.Eli kävi miten kävi, saan kuun loppuun mennessä todistuksen, joka kertoo minulla olevan seksuaalineuvojan pätevyyden.

Tuumailin tuossa miehelleni, että voisin kyllä hyvin pakata koirat autoon ja lähtä ensviikolla hänen kanssaan etelään. PK-seudun sijaan vain itse jatkaisin matkaa Satakuntaan järjestelemään asioita. Uskoisin nimittäin, että isänsä asunnolla saattaa olla siivoamista ja muutakin käytännön hommaa aikalailla... ja aikaahan mulla on, eikä raskauden suhteen enää mitään hätää. Katsotaan, kuinka nämä asiat tässä etenee.

Hurahdin facebookkiin. Ajattelin tutustua ja rekisteröityä tuohon internetin ihmeelliseen aikuisten irc-galleriaan. Heti rekisteröidyttyäni sain suoraan kolme kutsua tuttaviltani, jotka haluavat olla kavereitani. Hyväksyin toki! Kolme tuntia tämän jälkeen kaverimääräni nousi seitsemään. Yön yli nukuttuani tuolla naamakirjassa oli tapahtunut jotain ja sitten vain painoin sitä "hyväksy"-nappia ja sain hetimmiten viisi uutta kaveria. Nyt tuolla näyttäisi olevan 16 kaveria, eikä tuosta rekisteröitymisestä ole kulunut vielä puoltavuorokauttakaan!! En tiedä tarkoittaako tämä nyt sitä, että minulla ihan oikeasti olisi kavereita tai sosiaalista elämää, mutta jonkinmoinen virtuaalinen sosiaaliverkosto kuitenkin. Ihmeelliseltä tuntuu. Katsotaan, kauanko jaksan moista ihmetellä kunnes jätän oman onnensa nojaan...