Tässä iltasella kotiuduin koirineni takaisin omaan kotiin, Savoon.
Viikko PK-seudulla meni niin, että hujahti.Monia juttuja tuli ihmeteltyä...

Tuo meiän narttu on melkoinen maalaistollo.
Tämä diagnoosi tuli tehtyä viikko sitten Pitäjänmäellä, kun tehtiin tuttavuutta kahteen vaaleanpunaiseen possun näköiseen betoniporsaaseen. Tämmöisiin otuksiin ei tuo narttumme ollut tainnut ennen törmätäkään. Ensin piti hieman murista, sitten haukkua raivokkaasti kohti tuota hiljaista  possua ja lopulta uskaltautui hiljaa hiipien, varovaisesti, kuono edellä haistelemaan tätä suuren kaupungin ihmettä. Samalla kun narttu tekee tähän ihmeeseen tuttavuutta haistellen, juoksee tuo poitsumme samaisen possun luo, nostaa koipea ja pissaa päälle. *huokaus*
Toinen, mikä narttumme mieltä järkytti, oli ne suuren kaupungin kaikki muut koirat. Niitä oli tietenkin valtavasti verrattuna Kaavin koirakavereihin... ja jokaiselle vastaantulijalle piti heti kättelyssä rähistä ihan olan takaa, ihan vain varmuuden vuoksi. Alkurähisemisen jälkeen jo häntä heilui ja olisi haluttanut tuttavuuttakin tehdä.

Viikkoon mahtui myös yhden päivän mittainen vatsatauti. Varmaankin jostain ruuasta johtuva juttu. Epäilen jauhelihaa. Tuolloin tuntui todella helpottavalle maata oman äidin sängyssä ja vain olla ja maata. Äiti tuntui muutenkin hyvälle ihmiselle. Varmasti tilannetta rauhoitti myös, kun pienimmät sisarukseni olivat oman syyslomansa vietossa isänsä luona ja talossa oli melkoisen rauhallista. Ainoastaan omat koiramme painivat ja tolloilivat. Niillekin äidilläni riitti uskomaton määrä ymmärrystä...

Keskellä viikkoa käytiin tutustumassa myös Jorvin sairaalan synnytysosastoon. Aamusta lähtien oli säännöllisen epäsäännöllisesti tavanomaista kovempia supisteluja. Aikaa mitatessani sain semmosen 2-10 minutin säännöllisen välin ja juteltuani oman neuvolani terveydenhoitajan kanssa puhelimessa, kehoitti kääntymään lähimmän sairaalan puoleen - ihan vain varmuuden vuoksi. Siellä se pentu ultrassa polski ja potki kuin mikäkin AD/HD-otus... kaikki kuitenkin kutakuinkin OK. Katsellaan tilannetta huomenna oman neuvolani lääkärin vastaanotolla... ja Kyssille pistivät lähetettä vielä kontrolliin, vaikka ei tässä nyt vielä kuitenkaan synnyttämässä vielä olla. Varmuus kuitenkin ennen kaikkea, kuulemma.

Tässä iltasella kotio päästyämme, saivat nuo perheemme nelijalkaiset hepulin. Juoksivat, hyppivät ja pomppivat kodissamme kuin viimistä päivää. Ilmeisesti oli jo koti-ikävä vaivannut. Rankka reissu nuilla takana ja ovatkin nukkuneet koko illan.
Itse heti ensitöikseni savustin talomme... Leivin uuniin tulta tuikatessani ei tullut ajateltua tuon piipun olevan mahdollisesti kostea ja kaikkea, kun ei tuota ole taas reiluun viikkoon lämmitetty ja pakkasasteitakin täällä on. Kunnon tuuletus ja puhallus ja johan se piippu veti oikeaan suuntaan. Alkaa tämä kotikin pikkuhiljaa lämpiämään kun sekä leivinuuni että sauna lämmittävät. Puita on kohta hommattava lisää.