Meidän sukupuussa asuu monenmoista sakkia
susikoiraa, puudelia, tavallista rakkia
koirapoliisina työskentelee luotettava ossi
vainukoira melkoinen jos tuoksuu kabanossi
Lintukoira Liisa laulaa leidit oopperassa
dobermanni Anni ompi kaupan neiti kassa...

Väkisinkin tässä siunatussa tilassa tulee tuijoteltua omaan napaan peilaten sitä miehen napaan samalla pohtien, miltä mahtaa sen pienen napa sitten syntyessään näyttää.
Viime viikonloppuna kummipojan mummo tavatessaan ensikerran mieheni tuumasi: "Voi, tehän olette ihan saman näköisiä keskenänne!". Samana päivänä, mutta myöhemmin mieheni äiti huokaili ruokapöydässä: "Siittä täytyy tulla suloinen, ruskeasilmäinen lapsi...". Paljon tuntuu olevan oletuksia ja odotuksia pientä varten, vaikkei ole vielä edes syntynyt.

Mistä nämä odotukset tulevat? Uskoisin vastauksen löytyvän ihan vain peiliin katsomalla. Siitä kun katsoo vielä hieman ohi ja miettii niitä kaikki suvun miehiä ja naisia, joiden geenit pienessä virtaa. Eikä ainoastaan minun sukuni. Tähän pieneen kun on sotkettu myös se toinen suku. Enää ei olekaan kyse vain ja ainoastaan minusta ja siitä, kuinka noudatan mitäkin ruoka- ja juomavaliota raskausaikanani. Tämä pentuhan saa vaikutteensa myös siitä, millaisia ovat minun äitini, isäni, mieheni äiti ja isä... ja ne kaikki kummin kaimat sun muut.

Raskausaikana tulee pohtineeksi paljon omaa suhdettaan omaan äitiinsä. Samalla myös suhde anoppiin saattaa lähentyä. Paljon on mielessäni pyörinyt myös tulevan lapsen isän rooli. Mitä minä hänestä haluan. Tämä on asia, johon on ollut aika vaikeakin löytää mitään yleispätevää vastausta. Tärkeintä kuitenkin olisi, että lapsellani olisi isä ja että se isä ihan aikuisten oikeasti myös olisi läsnä.
Tätä en itse ole oikeastaan koskaan saanut omassa lapsuudessani kokea. Sen vuoksi tätä kai pitääkin kovin merkittävänä asiana. Samalla on tullut pohdittua tulevan lapsen isovanhempia. Mummoja kyllä löytyy kaksin kappalein, mutta sitä vaaria ei oikein tunnu olevan niin minun kuin miehenikään puolelta. Tai... kyllähän he elävät ja olevat, mutta eipä heistä taida sellaisiksi papoiksi olla, joiden kanssa käytäisiin kalassa tai jotka lukisivat yhen ainutta iltasatua... Ei sellaista voi odottaa näiltä vanhuksilta.

Suhdettani omaan isääni aikani taas pohdittua päätin tuossa eilisiltana kaivaa taas tuon vanhan esille. Nykypäivänä se onkin yllättävän helppoa. Näppäillä vain puhelimeen etunimi + sukunimi ja lähettää tämä osoite numeropalveluun ja johan piippas. Ihan osoitteen kera tuli numero tekstiviestinä puhelimeeni.
Tämän ihmeen jälkeen ajattelin, että joo... vaikka isäni ei olekaan minulle mikään isä ollutkaan ja itse isyydentunnustaminenkin piti lähes pakkokeinoin äitini lastenvalvojan avustuksella hoitaa, voi kai hänelle silti antaa edes mahdollisuuden olla tulevalle lapselleni jonkinmoinen pappa tai ukki. Niinpä pistin isälleni tekstiviestin, jossa ilmaisin hänestä tulevan omasta puolestani jonkinmoinen pappa vuodenvaihteessa. Onhan hänellä mielestäni oikeus edes tietää oman lapsensa lisääntyminen.

Tuossa pari tuntia sitten tämä tuleva pappa sitten soitti minulle. Olihan tuosta edellisestä puheyhteydestämme kulunutkin jo kahdeksan vuotta, joten liekö sitten aikakin. Kertoi yrittäneen kyllä joskus numeroani tavoitella tuloksetta, niin salaiset kun tietoni ovat. Alkajaisiksi kysyi, tiesinkö minä, että minulla on pikkuveli? Tuumasin, että eipä ole ensimmäinen kerta, kun tuon kysymyksen isäni suusta kuulen ja että kyllähän noita velipoikia on siunaantunut... ja huhuja vielä pienemmistäkin olen kuullut. Isäntä sitten vahvisti nuo huhupuheet kertoen nuorimman lapsensa olevan nyt 4-vuotias ja asuvat siis tämän lapsen ja lapsen äidin kanssa yhdessä. Kaikkea sitä...
Hieman katkeraan sävyyn tuumasi, että ei se minun siskonikaan kyllä ole lastaan isäpapalle näytille tuonut, saatikka lapsistaan puhua pukahtanut isännälle. Tuumasi siihen vielä, että ymmärtää, jos itse pidän saman linjan enkä tulevaa jälkikasvuani esittele, vaikka nyt isännän puolelta kiinnostusta löytyisikin. Ihan täytenä mahdottomuutena en kuitenkaan pitänyt, mutta tällaisten asioitten kanssa ei kuitenkaan passaa hötkyillä. Katsellaan ja tuumaillaan asiaa sitten joskus. Nyt kun se puhelinyhteyskin on taas viritetty.
 Jos ei tuosta kriminaalipapasta muuksi ole, niin ainakin varoittavaksi esimerkiksi.