Pitäs kai olla jo nukkumassa. Jos malttais. Mennä yksin isossa talossa isoon sänkyyn ilman ristin sielua.
Tuossa illalla töistä tullessani sain pihaan ajaessani havaita ulko-ovemme olevan ihan sepposen selällään eikä ykskään koiruus juossu vastaan. Nämä kaksi neropattia olivat saaneet ovet niin eteisestä kuin pihastakin auki ja eiku omille teille... Aikani kiroiltua ja ympyrää käveltyäni ei auttanu, kuin asettua hetkeksi aloilleen ja rauhoittua.

Soitto aluehälytyskeskukseen ja maininta heille, että kaksi tuollaista nelijaltaista toopea kulkee jossain täällä lähistöllä vapaana, että jos vaikka joku sattuis soittelemaan ja kertomaan mahdollisista havainnoista... *huokaus* Tässä siunatussa tilassani kun minä en lähe mihkään mettään ettiin noita. Vähempiki juokseminen saa aikaan supisteluja. Kyllä routa porsaat kotiin ajaa, jos on ajaakseen.
Kaiken hyvän lisäksi tuolla nartulla alko just pari päivää sitte juoksuaika, että ihmekös, jos tulee pakottava tarve lähteä omille teille, kun ei tuosta toisesta kaverista ole tarpeita täyttämään ja asialle olisi tietenkin nartun logiikan mukaan nyt heti jotain tehtävä. Poitsu sitten tietty juossu nartulle esiliinaksi matkaan, noin niinku varmuuden vuoksi ärisemään ja murisemaan mahdollisille vastaan juokseville uroksille. Suojeluvietti kun tuolla pojalla narttuaan kohtaan on kova.

Ainakin oli kämppä hyvin tuulettunut... mutta ei kyllä lohduta sitten tipan tippaa.
Nyt kuitenkin yritettävä unille. Jos vaikka tulis. Kuitenkin aamusella herättävä ja kävästävä setä tohtorin juttusilla. Täti neuvolasta kun käski kävästä saikkua hakemassa. Nää supistelut ja tulevan viikonlopun yövuorot kun ei kuulemma ole hyvä yhtälö pienelle. Katsotaan, mitä tohtori tuumaa.

Pieni liikkuu kyllä kuin mikä. Välillä tuntuu, ettei anna hetken rauhaa. Oli sydänäänten kuuntelussakin oma haasteensa, kun pentu potki mikrofonia niin, että tömähdykset kuului ja sitten taas katosi äänet ja tilalle tuli omat sydänääneni. Pienen hetken malttoi aloillaan niin, että jonkinmoinen lukemakin saatiin ylös otettua.
Semmonen olo, että tuo otus potkasee ittensä kohta mahasta läpi. Sen verran sinnikkään ja voimakkaan oloisia nuo liikkeet tuppaa olemaan. Ajoittain tekee ihan kipeää. Mutta, sinne unille siis...