Sitä on semmonen tunne, että ei olisi koko päivänä saanut mitään aikaan...
vaikka onhan tuo pyykkikone tänäänkin pyörinyt, jääkaapin tyhjensin ihan kokonaan ja puhdistin vimpan päälle ja ny se on hyvä. Tullu tehtyä semmosia juttuja, mitkä on tähän asti vain ollu ja seissy ja ite kattellu niitä sillai, että tehtävä tuokin on, sitten joskus kun on aikaa....

Nyt on aikaa ja tämä aika tuntuu hyvälle. Voi elää niiQ omaan tahtiinsa.
Tämän unirytmihomman oon kyllä huomannu ihan omanlaisekseen... sitä mielellään valvoo sinne puolilleöin, menee nukkuun, lukee vielä sängyssä jotain ennenku sammuttaa valot ja herää siinä 10-11 hujakoilla. Niin, paitsi kerran yön aikana on kyllä vessaan noustava. Muuten unta riittäisi enemmänkin... Ja ehkä se onkin hyvä nukkua, vielä kun voi.

Huomenna on pakotettava ittensä jo kaheksalta ylös. Ihan tahallani järjestin itelleni heti aamuksi pankkiin omaa ohjelmaa, että voisi tuon rahoituspuolen lyödä lukkoon. Kolmen viikon päästä tulee uuet keittiökalusteet. Ootan niitä todella. Tässä sivussa oonki suunnitellu, kuinka tosta eteisen kohalta vois tosiaan kans pätkän seinää kaataa pois ja lisätä siihen kohti sitte hiukka lisää kaappitilaa ja naulakkotsydeemiä. Että sais mahollisimman käytännölliseksi tän huushollin. Eikä tuo eteissuunnitelmakaan mahoton ole. Tuskin edes seinät kaatuu päälle tai katto niskaan....

Sinällänsä tän keittiörempan keskellä on se oma harmistus. Se, että kun tietää sen edellisen omistajan tehneen täyden remontin niin keittiöön, kylppäriin, saunaan ku vessaanki... ja sitte me revitään se mukakiva turkoosi keittiö pois ja vaihetaan kokonaan uusiks koko systeemi. Mutta se entinen omistaja remppaski omaa itteään varten ja me rempataan taas omia tarpeitamme varten. Näin se elämä vaan menee ja tää nyt vaan on meiän juttu. (eikä tolle saunalle tai kylppärille kuitenkaan tarvii mitää tehä).