Tässä muutama päivä sitten oli vaihteeksi neuvola-aika.

Kerronpa hieman siitä neuvolatädistäni. Se täti on vanha kuin taivas ja lihava kuin mikä. Näyttää kokoajan sellaselta lempeänhuolestuneelta, mutta jostain syystä tykkään siittä hirmuisesti. Se on semmonen, jolle voi kokea uskaltavansa puhua. Siitä huokuu semmonen neuvolatätikokemus, joka kertoo tädin olleen tekemisissä varmasti monen, monen odottavan tulevan ja menevän äidin kanssa.

Mieheni on sitä mieltä, että täti on pelottava. Luulen sen pelottavuuden johtuvan tädin huomattavasta ylihuolehtivaisuudesta. Hurrjan tarkka täti, joka ei unohda yhdelläkään kerralla olla pelottelematta millään asialla. Raskausmyrkytys, keskenmenon riski edellisen keskenmenon jälkeen, hysteria, listeria, kohtukuolema ja kaikki mahdollinen ja mahdoton...

Edellisellä kerralla kysyttäessä uskaltauduin avautumaan olostani. Kummallisia oireita, joita en osaa kuvailla. Ensimmäinen veikkaukseni oli mahdolliset liitoskivut, mutta mistäs minä ensikertalaisena voin tietää, miltä niitten liitoskipujen pitäisi tuntua?! Kerroin, että olo on aivan kuin olisi virtsatieinfektio. Virtsaamisen tarve lisääntynyt. Sitten on tommosta kolotusta ja jomotusta, särkevää, suorastaan vihlovaa kipua joka säteilee virtsarakkoon tai nivusiin tai jonnekin. no joo, alavatsassa se kuitenkin sattuu, mutta kyllä tämän kivun kestää. Ei, ei ole virtsatessa erityisemmin sitä kirvelyä. ei, eikä tule virtsan mukana verta. Onhan toi selkäki hiukka kipeä joo... No joo, mistä minä voin tarkemmin tietää, mikä minua vaivaa?!! Kroppani ei ole enää hallittavissani ja koko homma karkaa kohta lapasesta.

Täti tuohon selvittää, että tällaiset asiat on kyllä ehdottomasti tutkittava. Raskausaikana kun kuulemma kaikki maailman vitsaukset voi oireilla ihan miten sattuu. Epäili ennenaikaisia supistuksia, joita tässä vaiheessa ei vielä missään nimessä kuulemma saisi olla. Totesi siihen sivuun myös, että voihan se olla umpisuolikin. Sitä kun ei noin raskausaikana tiedä, miten sellainenkin kullakin oireilee. Rakkaani puristaa siinä vieressä kättäni ja näyttää silmin nähden pelokkaalta. Hyvä, ettei kyyneleet jo valu. Itse ymmärrän tädin nyt ehkä hieman liioittelevan. Koulussa opetettiin aikanaa, ettei potilaan harhoihin pidä lähteä mukaan....

Täti totesi, että hän pistää meille ajan sisätutkimukseen heti seuraavalle päivälle. Tämä asia kun on ehdottomasti tutkittava. Raskausaika on riskialtista aikaa!! Juuh, totesin, että voinhan minä joutessani tulla piipahtamaan... niin saadaan varmasti kaikki ylimääräset tulehdukset poissuljettua tästä pelistä pois. Puh pah...

Täti jatkoi vielä esitelmöintiään siitä, kuinka juuri nyt ne liikkeet tuntuvat kaikkein selvimmin ja niitä kaikkia potkuja ja heilahuksia sieltä masusta kannattaa juuri nyt kuulostella erityisen tarkkaan. Että jos vaikka tulee sellainen tilanne, ettei niitä liikkeitä kuulukaan... että jos menee muksu hiljaseksi, ni heti ois soitettava tälle täti neuvolalle. Huokaisin. Joo... Mielessäni mietin, että jos se muksu siellä puolpäivää sattuiski nukkumaan tai mököttäis muuten vain liikkumattomana, niin ei kai mun heti tarvii ruveta itteäni heiluttelemaan ja koputtelemaan pientä vatsan läpi. Mielenterveysongelmia voi kai tulla vähemmälläkin... niin lapselle, kuin vanhemmallekin.

Eilen sitten soitin sen sisätutkimuksen tulokset. Testasivat kaiken mahollisen ja mahottoman. Mulla ei oo hiivaa, ei pissistä, ei klamydiaa, ei muitakaan sukupuolitauteja (!!), ei streptokokkia eikä mitään muutakaan. Siis täysin puhtaat näytteet annoin setä tohtorille toissapäivänä.

Repeän siis liitoksistani. Sitä se lääkärikin tuumaili, kun pohti kohtuni kasvaneen nyt yhtäkkiä kuukaudessa todella huomattavasti ja nythän se painokin vasta on noussut. Viimeisen kuukauden aikana tullut kiloja saman verran kuin mitä ensimmäisen viiden kuukauden aikana. Ei ihme, jos ei kohtu pysy kasvussa mukana ja sattuu ja vihloo.

Nyt on siis viikkoja jo se 24 täynnä. Tarkemmin ottaen 24 + 1.

Eilen oli työpaikan lokerossani kirjekuori. Kuoressa työsopimus, jonka pomo toivoi mun allekirjoittavan.

Nyt pitäisi palata kokonaan entisiin kuvioihin, mutta hiukka eri työtehtäviin. Ensisijaisesti toimistotyötä. Palkka nousi piirun verran. Ihmettelen vain... kuinka pimee mahtaa pomoni olla, kun palkkaa vakituiseen työsuhteeseen naisen, joka kahden ja puolen kuukauden päästä jää äitiyslomalle?!! Vai voinko mä todella olla niiin hyvä, että mua tälleen halutaan. Ihme meininkiä, mutta olkoot. Mulle riittää, että saan ensviikolla selvitettyä asiat KELan kanssa ja mahdollisesti jonkumoista tukeakin tulevaisuudessa...

Elämme kummallisia aikoja. Niin, muksu sisälläni on ollut aikas hiljaa tänään. Kellolla en oo kattellu, millon se viimeks on minnekin liikkunut... (kotiintuloajoista voidaan sopia sitten reilun kymmenen vuoden päästä...). En jaksa tartuttaa itteeni täti neuvolan ylihuolehtivaisuutta. Vaikka toki vanhasta muistista osaa pelätä myös sitä pahinta, mutta hittojako siihen pahimpaan energiaansa tuhlaamaan...?! Ei, kyllä mä käytän sen ihan toisin... eilen vaihoin totaalisesti järjestyksen muksun huoneessa. Nyt ei oo enää sohva patterin edessä ja voi lämpö laskeutua. Mietin, mikä idiootti mussa on alunperinkään pistäny sen sohvan patterin eteen... kaikkea sitä.