Kasvatan mahaa. Tuntuu, että se ennättää kasvaa valtavasti jo pelkkien päiväunien aikana.
Vaikka... todellisuudessahan tuo ei mikään valtava ole. Mutta tämänhetkinen "kasvupyrähdys" hämmentää.
Viikko sitten jouduin käymään kaikki housuni läpi. Viidet farkut meni yläkaappiin odottamaan kevättä. Neljät sai jäädä vielä käyttökelpoisiksi. Saa nähä, kauan nuita saa käyttää...
Jaminäkunluulin,etteitässämitäänäitiysvaatteitaaletashoppaileen.... *jupinaa*jupinaa*jupinaa*

Huomenna saan neuvolasta semmosen todistuksen, jolla voin todistaa koko maailmalle olevani raskaana. Ellei tämä maha vielä mitään kerro...? Sitten voi tilata sen pakkauksen ja anoa tukea elämiseen ja olemiseen.
Tässä syyskuun aikana vielä aika reippaasti yötyötä... kai joku laki kohta sanoo, ettei tartte ainakaan loppuun asti öitään valvoa? Kun eikös ne yövalvomiset ala vasta muksun synnyttyä?! Vai...

Nyt on alkanut pelottamaan. Suorastaan hirvittämään.
Muksu potkii päivittäin. Tekee muuten kipeää virtsarakkoon, mutta potkikoon.
Hyvähän se on tässä vaiheessa pohtia: kuinka minä tulen pärjäämään? miten ulkoilutan kaksi valtavan kokoista koiraa vaunujen kera? Mikä tässä elämässä maksaa? Miten jaksan?  Helvettiäkö tässä olen tekemässä?  Ylipäätään hiton itsekkäitä ajatuksia ja kysymyksiä siihen nähden, että meitä kuitenkin on kaksi vanhempaa  ja näin kuuluu myös olla.
Äitini esimerkkiä katselleena se joku ääni sisälläni kai silti sanoo, ettei tää elämä niin yksinkertaista voi olla. Että yksinhän ne äidit lopulta kuitenkin ovat ja kantavat vastuun koko paskasta.  Ettei sellaisia isiä olekaan, jotka oikeasti ovat läsnä tai ei dokaa, tappele, tai käyttäydy sopimattomasti. Mistä minä voin tietää, jos en itse lapsena ole kokenut?!
Viime viikolla uhkailin jo (ihan varmasti aiheetta), että "Jos sinusta tulee minun isäni kaltainen, niin minä koppaan pennun kainaloon ja muutan sisun äitisi kotiin...". Anopille, kun kerroin uhkailleeni moisella, totesi hän ilahtuneena: "Tervetuloa vain, tänne sinä saat sen lapsen kanssa tulla ihan milloin haluat!". Ei oikein lohduttanut tai kannustanut... vaikka hurjan hyvä anoppi onkin.

Tarvitsen uudet hermot. Nämä tämänhetkiset ovat riekaleina.
Tuo pahempi puolisko lupasi hommata mulle semmoset. Katsotaan.