Ahdistuksenmultihuipennus.
Iso pino laskuja odottelee, auto vetelee viimisiään ja todella kaipaa huoltoon ja tili miinuksella.
Syy ei suinkaan ole minun. Tuntuu, että teen hullunlailla töitä, kuin päätön kana eikä tämän työn tulos tällähetkellä näy niiQ missään. Palkkapäivä oli perjantaina 13.päivä. Soitin pomolle ja ihmettelin, kun ei tuo tililläni mitenkään näy. Ihmetteli hänkin. Lupasi kysellä asiaa tilitoimiston tädiltä, joka muuten by the way kesälomalla.Tänään aamutuimaan vaihteeksi tekstaria pomolle, jotta piru kun ei sitä palkkaa todellakaan näy. Alkaa pikkuhiljaa vituttaa ihan urakalla. Soitteli sitten ja pahoitteli taas... ei ollu kaukana, ettenkö ois itkeä tirauttanu pomolle puhelimeen.  Lupasi ihan ite käyä hoitamassa tililleni edes jotain ja laskea sitten ensiviikolla sen tilitoimiston tädin kanssa loppuja summia, lomarahoja ja viivästyskorkoja.

Tää pätkätyöläisen arki ressaa niinku hiukan. Ainakin tällähetkellä. Enskuun tulot on vielä varmoja. Sitä seuraavalle kuullekin näyttää edes jonkin verran töitä olevan. Sitten ei olekaan taas mikään varmaa. Riippuu täysin, palaako sijaistamani henkilö sairaslomaltaan töihin, mikä on oma kuntoni ja vointini, salliiko tuo muksu sisälläni työntekoa vai vaatiiko sairastelua...

Samalla mietin sitä, että jos nyt kerran tällähetkellä tuntuu olevan tiukkaa, niin mitä se elämä on äitiyspäivärahalla...?!!  Eihän tämä näin voimakkaasti ahdistaisi, mikäli se palkka olisi ollut ajallaan tilillä ja nuo laskut olisi jo hoidettu, mutta.... nämä ilmassa roikkuvat asiathan ne pistää mietityttämään.
Eikä muuten isommin tunnu työmotivaatiossa tuo, että jo toistamiseen palkanmaksu viivästyy.

Eilen oli kummallista vihlontaa tuolla alavatsassa, useita kertoja. Ei muita oireita. En tiennyt, olisiko pitänyt huolestua vai mitä, joten päätin olla stressaamatta. Kyllä se muksu osaa hoitaa asiansa siellä ilman, että itse voisin puuttua tilanteeseen. Hemppa saattaa olla alhaalla, veikkaisin. Sen verran ollu etenki viimeviikolla sellasia epämääräsiä huimauskohtauksia, että ihan säikähytti. En ihan töihin pyörtyny tuossa ukkosen painostaessa.

Viimeajat on tullu tutustuttua ja perehyttyä ihan urakalla tuohon kestovaippailuun. Säästäis luontoa huimasti eikä muuten maksais niin tolkuttomasti kuin ne kertakäyttösysteemit. Oliskohan mulla intoa, jaksamista ja motivaatiota riittävästi, että pyykkikonetta työllistäisin vuodenvaihteesta lähtien?