Miten kaikki maanantait on tällaisia? Ihan sama, nukutko viis vai viistoista tuntia, kun jokatapauksessa heräät pahalla päällä äyskien ja tiuskien? No, nyt nukuin ehkä kymmenen ja heräsin ekaa kertaa aikakausiin aamulla aikaisin siihen, että oli pissahätä. Pahuksen rakko. Pienenee pienenemistään. Viikonlopun aikana laskin, että yhden kaheksan tunnin työpäivän aikana sai ravata neljä kertaa vessassa. Älytöntä. Eikä loppua näy.

Näin unta, että olin ruotsinlaivalla ja elettiin jotain enskevättä ja olin taas jotenkin teini, mutta olin synnyttänyt jo ensimmäisen lapseni. Olin tyytyväinen siihen, että sain synnytyksen osumaan toivotulle vuodelle, että se kolahti tammi- eikä joulukuulle. Tyttö se oli. Sitten siinä laivassa oli kans työpaikkani nuoripari oman muksunsa kanssa ja syystä tai toisesta hengailin niitten kanssa... aika pissis meininki. Vaikka se työpaikan poika kyllä selvitteli olevansa menossa Stokikseen töihin, ois kuulemma jotain diilausjuttuja... Yhä vain sekavemmiksi menee mun unet ja niitä näkyy nykyään paljon. Huh.

Jos joskus kävis niin hyvä tuuri, että eläis sellaisessa epätietoisuudessa. Että ei tietäisi, milloin se maanantai olisi. Eikä kukaan kertoisi. Heräisiköhän silloin paremmalla mielellä? Tämä viikko paiskittava yöt töitä. Jos nuo yöt ottaa sujuakseen. Jos saan päivät nukuttua. Voisin hyvin kuvitella lupaavani tehdä ensisijaisesti öitä syyskuun loppuun. Ei kuitenkaan sen pidempään. Joku tolkku oltava.

Tähän taloon tulee hiljaisuus. Eilen lähti kuopiolaiset veljekset takas kotiinsa. Olivat meillä viikonlopun vietossa. 4-, 9- ja 11-vuotiaita. Yllättävän reippaita poikia. Enemmän sai rajoittaa tuota omaa pikkuveljeä ja ladella kasvatuksellisia toimenpiteitä. Melkoisen tiukat onkin nuo raamit ollu pojalla täällä. Ja hyvin on kuitenkin toiminu niitten puitteissa. Eilen hiukan (muodon vuoksi kai?) vastusteli tiskikoneentäyttämistä, mutta perusteltuani asian tärkeyden, oli poissaollessani kaikki likaiset astiat löytäneet paikkansa koneessa.
Huomenna olisi velipojan tarkoitus lähteä pois. Tai ylihuomenna. Tai miten lie. Pojan iskän kanssa on sovittu, että olisi huomenna tulossa, mutta elän sen mukaan että sopimukset eivät tämän miehen kanssa aina päde. Äitini miehillä on tapana tehdä sellaisia sopimuksia, ettei niistä oo pakko pitää kiinni. Kritisoin.

Tää heinäkuu on kohta ohi. En tiedä, ollakko moisesta tyytyväinen vai kuinka. Toisaalta, odotan syksyä ja niitä lämpimiä, pimeitä loppukesän iltoja. Voi saunan jälkeen tai sen lomassa istua pihalla ja tuntea sen alkavan syksyn. Alkaisi jo. Tämä kesä kun on ollut vähän huono. Toisaalta... eipä ole kukkapenkkiä tarttenu erikseen kastella, kun luonto on sen homman hoitanu päivittäin.