Viimenen viikko ollu tosi väsynyt.
Siis minä olen ollut väsynyt. Paljon tullu töitä paiskittua ja semmosta muuta pakollista ohjelmaaniin, ettei juuri oo ennättäny lepäileen. Tänäiltana pitkästä aikaa ihan omaa aikaa ja senki oon käyttäny lähinnä sohvalla maaten silmiä pitäen puoliksi ummessa ja ollen vain (mikä on mulle melko harvinaista).

Jos olisin aiemmin tiennyt, että raskaana oleminen voi tuntua tältä, olisin ehkä vielä hetken miettinyt... Viimenen viikko ollut kuin yhtä darraa ilman alkoholia. Semmonen helvetinmoinen kuvotus aina tämän tästä päällä. Oksennusta kuitenkaan ei tule. Ei tee mieli mitään, kaikkein vähiten syödä, vaikka tietää sen kuvotuksen johtuvan pitkistä syömisten väleistä. Sitten yrittää syödä väkisin, muttei sitäkään kovin hyvällä menestyksellä. Kohta on oikeasti mietittävä, onko minun jo kerrottava työnantajalleni tästä siunatusta tilastani... Meinaan, jos jatkossakin näytän töissä yhtä krapulaiselta, on ehkä parempi puhua avoimesti ennenkuin alkavat keskustelemaan kanssani vakavasti huolestaan mahdollisesta päihdeongelmastani.

Tuossa työkuviossa on vain semmonen pikkunen mutta... että kun tuo työsopimukseni on määräaikainen ja toistaiseksi kesäkuun loppuun. Kesäkuun loppuhan voi olla hyvinkin pian, kun aika kiitää taas tällaista vauhtia, mutta silti. Ihminen jonka sairaslomaa sijaistan ei ainakaan viime näkemältä ole liiemmin toipunut eikä ne lääkkeetkään kuulema oikein tunnu purevan. Toki multa on jo alustavasti kyselty, että jos se saikku jatkuu, niin voisinko minä mahdollisesti jatkaa työsopimustani... ja voisinhan minä. Mutta, silti minä työnantajana miettisin ehkä kahdesti, haluaisinko jatkaa työntekijäni työsopimusta, jonka habitus on kuin pidemmänkin ryyppyputken jäljiltä (se etova haju vain puuttuu) ja joka periaatteessa voi jäädä jossain vaiheessa sairaslomalle, jos ei wc-pöntön ääreltä aamupahoinvointinsa vuoksi ulos pääse. Toivottavasti näin ei kuitenkaan tapahdu. No, ainakin tiedän olevani raskaana, kun niitä oireita kerra tällätavoin on.

Toki olen varma, että minulle on töitä tarjolla entisestä työpaikastani, mikäli nykyinen työsuhteeni ei jatkuisi. Eri asia vain on, haluanko tässä tilanteessa todella tehdä töitä sellaisten nuorten parissa, että fyysisen väkivallan uhka on kokoajan leijailemassa ilmassa ja oikeasti olemassa. Itseni voin pistää vaikka millaiseen liemeen, mutta samaan soppaan en kyllä yhtään enempää henkiä sekoittaisi ja niin kauan kuin minussa kaksi henkeä pihisee, ei ehkä olisi järin viisasta... Ellei saman buulaagin Juankosken yksikköön pääsisi siirtymään, mikä ei mitenkään epätodennäköistä, mikäli huhupuheisiin on luottamista.

Sauna lämpiää ja tämä koko mökki tässä samalla. Tuntuu jotenkin turhauttavalle lämmittää yksikseen, itsekseen vain ja ainoastaan itselleen tuota mahtavaa puusaunaamme. Samalla yritän sanoa itselleni, ettei tässä oikeasti ole mitään turhauttavaa ja oman nautinnon ja hyviunvoinnin eteen saa ja pitääkin joskus hieman nähdä vaivaa, edes muutaman poltetun pesällisen verran. Nämä koleat kelit sais jo hellittää ja vois aurinko jo lämmittää. Ei tartteis tällälailla koko tupaa lämmitellä saunaa ja leivinuunia myöten, että pysyis lämpö mökissä.

Viisuja en taida jaksaa katsella. Huomenna kuitenkin herättävä aikasin aamusta töihin. Työpäivän jälkeen entisen työkaverin luo kyläilemään. Se on sitä kaipaamaani sosiaalista elämää.