Lepposa työpäivä oli tänään. Sain eilen kutsun omahoidettavaltani täksi päiväksi huoneeseensa äitienpäiväkahville. Muttmo muisti kutsunsa vielä tänäaamuna ja aamupalan jälkeen jo etsiskeli minua ympäri taloa... saman kutsun oli antanut myös toiselle omahoidettavalleni, päälle 80-vuotiaalle papalle.
Tuli aika metka fiilis siinä sen 80-vuotiaan mummon ja hieman tätä vanhemman papan kanssa kolmisteen istuessani keittiön pöydän ääressä äitienpäiväkahveilla. Olisivat voineet olla aivan hyvin omia isovanhempiani. Ainut vain, että kummallakaan näistä vanhuksista ei lapsia ole, joten luonnollisesti ei lapsenlapsiakaan.

Siinä kahvipöydässä sivistyneesti keskusteltiin ja huomattiin se tosiseikka, että näillä äitienpäiväkahveilla ei kyllä ole nyt yhtään äitiä läsnä. No, kaikilla meillä on ainakin ollut äiti ja saahan niitä kahveja muutenkin juoda. Tämä pappa siinä sitten multa kyselemään, onko minulla minkälaisia perheenperustamissuunnitelmia. Kerroin tähän väliin, että kyllä se pulla on jo uuniin pistetty ja nyt ei auta kuin mahdollista kehitystä katsella. Siinä sitten myhäiltiin aikamme, kunnes mummo pyysi minua tiskaamaan ne pikkiriikkiset ruusukuvioiset vanhat kahviastiat. Tiskasinhan minä. Jonka jälkeen toivomuksen mukaan radiosta hain Ylen Ykkösen ja sieltä sunnuntai jumalanpalveluksen. Mummo jäi sitä kuuntelemaan, kun papan kanssa poistuimme askareisiimme. Elävästi tuli oma mummo mieleen ja ne ajat, kun pikkutyttönä mummolassa kahviastioita tiskasin jumalanpalveluksen soidessa täysillä taustalla. On siitä aikaa... ja aika kultaa muistot.

Tänään ei niin kuvottava olo ollut. Pystyi jopa paremmin syömäänkin! : ) Entinen työkaverini tuossa lohdutteli, että hän oksenteli raskautensa aikana viiskuukautta putkeen... huh huh...

Oma äiti muistettu pistämällä viikolla kortti postiin ja soitin päivällä puhelun. =)


Onnea matkaan Pikku Pulla!
Onnea, jotta se kasvaisi,
jotta se kiinnittyisi,
jotta se varttuisi valmiiksi.
Onnea, jotta matka ei jäisi kesken.
Onnea, jotta syli ei jäisi tyhjäksi.

Messengerissä juttelin semmosen vanhan ystävän kanssa, jota en varmaan kymmeneen vuoteen ole nähnyt. Hurjan kiva kuulla tällaisista ihmisistä. Yhteyttähän ollaan vuosien varrella pidetty enemmän tai vähemmän, mutta itse tapaamiset huomattavasti vähemmällä. Tuollaisia ihmisiä on hyvä olla olemassa.