Tämän päivän saldo: 560kilometriä mustaa tietä. Asfaltti miltei poltti. Tai ainaski se aurinko paisto ja stereoista kuului Tavaramarkkinoitten Kevät. Just oikea päivä soittaa tuollaista radiosta.
Opin taas kulkemaan hiukan paremmin Rovaniemellä. Kolme päivää meni että hujahti. Käsittämättömän nopeasti. Tuossa ajassa valkeni koulutukseeni kuuluvan alustuksen aiheeni. Ryhmäni keskittyy lapsettomuuteen ja itse syvennyn tähän teemaan koskien homoseksuaalisia suhteita. Lähinnä naisparien hedelmöityshoitoja, tuota lakijuttua ja muuta aiheeseen liittyvää, jota on hyvä huomioon ottaa. Ehkä se lopputyön aihekin vielä jossain käänteessä mulle kirkastuu? Olen kuitenkin taas askeleen lähempänä seksuaalineuvojan tutkintoa.

Muuten jotenkin ihme ärtynyt olo. Tai jostain syystä semmonen kiukku tuota pahempaa puoliskoa kohtaan. Ei tässä olla tapeltu eikä mitään. Kai se on vain se ikävä, mikä kiukuttaa... se, ettei olla muutamaan vuorokauteen nähty ja edelliset vuorokaudet kun ollaan nähty, on tuo toinen lähinnä vain kiukutellu ja äksyilly milloin mistäkin... ja nyt kun sitä itse olisi kotona, on se toinen yön töissä ja huomenna kun kotiutuu aamulla nukahtaa tietty hetimmiten ja itse lähen sitte iltavuoroon töihin. Että ehtii tässä ehkä joskus, hamassa tulevaisuudessa seurustelemaankin ja vaikka kuulumisia vaihtamaan... *ärrin murrin*

Tässä talossa eivät koirat enää juokse vapaana. Tai eivät ainakaan pihamaalla vapaana. Olivia on poikkeus, mutta noi kaksi holtitonta metsästyskoiraa saavat olla visusti kytkettynä. Ei tuu elämästä mitään, jos yöunet menee siihen, kun saa juosta pitkin mettiä kahen tollon perässä jotka löysivät kärsäänsä jonkun ah, niin ihanan hajun. Pah.

Tuolla kurssilla olis tehny mieli niiltä opiskelijakavereilta, jotka lääkäreitä ovat, kysellä kauhiasti kaikenmoista. Pidin kuitenkin turpani tukossa. Ei kai sitä viitti työjutuilla ahistella nuita kuitenkaan vapaa-ajallaan... Kyllä nämä asiat järjestyvät muutenkin. Aivan varmasti. Tuli vain sellainen hassu olo, kun sen neuvolan tädin kanssa puhelimessa toissapäivänä puhuin. Nyt taas pohtii, että mitäköhän vikaa mussa oikein on, vai onko... vaikka kaipa se luonto hoitaa omansa. Tähän ainakin haluaisin luottaa. Asiat järjestyy, ainakin yleensä. Kehoitti tarkastelemaan seuraavien kuukautisten laatua ja mahdollista häikkää... ja jos huolestuttaa ni sitte vastaanotolle. Toivottavasti ei tartteis mennä.