Eilen töissä omahoidokkini, mummo kysäs multa, onko mulla lapsia. Totesin, että ei. Tämän jälkeen mummo kokeili kämmenellään vatsaani ja kysyi: "Kasvaakos täällä sitten vauva?": Vastasin kuiskaten, etten tiedä... tähän molemmat naureskelemaan pienesti.
Nyt ei tarvii enää sillai naureskella. Nyt ei tarvii olla tietämätön. Eikä niitä menkkoja tarvii enää ootella, vaikka niin pirusti myöhässä ovatkin.
Tänään töissä oli läpi päivän vahva tunne, että perkele, nyt mä ihan oikeasti olen raskaana. En tiedä, mistä se tunne tuli, mutta  tulipa kuitenkin. Ei muutaku apteekin kautta kotiin. Apteekin tädille tiskillä totsin, että "Kai näitä on parempi ottaa silti kaks, jos vaikka toisella tärppäis...".
Ei tarttenu tehä ku se yks... ja hetimmiten alko ilmestyyn viivoi... kaksin kappalein. Punasia semmosia. Katsotaan, kuinka tässä nyt tälläkertaa käy. Onhan ne jotkut viisaat sanonu, että keskenmenon jälkeen olis suurempi riski tulla uudelleen raskaaksi, mutta on myös suuri riski saada uudelleen keskenmeno. Toivossa on hyvä elää, sano lapamato, kun toivoon muutti...

Tuo mies meni taas sekaisin. Ei tiennyt kuulemma, mitä pitäisi ajatella ja miten pitäisi olla. Totesin tyynesti, että "sinähän sitä halusit, että kuis nyt tommonen reaktio...". No joo... samanlainen se oli edelliselläki kerralla.
Tuossa äsken vasta hoksasin kysyä siltä, että mitä sille ihan oikeesti kuuluu ja kuinka tuon rakkaani päivä on sujunu. Totesi, että aika hutera olo ollu... siihen tivaamaan, että kuinka näin... Kertoi nähneen tänään paljon asioita kahtena ja semmosia viivoja näkökentässä ja vaaleenpunasia... Hyvä etten alkanu räyhäämään, että helvetti soikoon, jos migreeninoireita taas ollu, niin minkä helkkarin takia pitää lähteä vielä heti töitten jälkeen kyläilemään koirien kanssa... Totesi tähän, että ei se nyt se migreeni, vaan ne kaks viivaa siinä tikussa... *huokaus*  Mitä tehdä miehelle, jonka mielenterveys järkkyy tällaisista uutisista? Iski kuulemma kauhee ressi... kun pitää sille muksulle nimikin antaa ja kummit valita... Vaikka se ei edes ole vielä tämän hetken asia. Jos tässä nyt edes päästään yhdeksän kuukauden päähän...
Mutta, tämä selittää kyllä valaisevasti viimepäivien raivarit ja pienet lipsahdukset työmaalla...