Tänään oli oikea vapaapäivä. Samoin huomenna, ja ylihuomenna.
Kolme vapaapäivää putkeen on aikas luksusta. En muista, millon viimeks ois ollu... ehkä jouluna?

Nyt on semmonen hassu väsymisen aikakausi menossa. Töissä aika hurjan raskasta, vaikken sitä itelleni haluakaan myöntää. Sitä kun on muka päättänyt pysyä tuossa työpaikassa, jos ei muulla, niin sinnillä sitten. Mutta se, että yhä useampana päivänä palaan töistä kotiin suunnattoman kiukkusena ja sen kiukun kohteeksi joutuu sitten tuo rakkain ihminen kotoa. Töissä taas keskittymiskyky heikkenee ja välinpitämättömyys kasvaa, kun huomaa, ettei pystykään olemaan joka paikassa samaan aikaan ja hoitamaan yhtäaikaa tuhatta ja yhtä hommaa.

Tänään sitten heti aamusta istuin hetkeksi aloilleni ja mietin maailman menoa. Elämän arvoja ja valintoja, joita itse voi tehdä. Sen verran jaksoin mietiskellä, että kirjoitin itselleni CV:n. Tuli muuten aikas hieno. Aidosti tuli tunne, että jukolauta mähän oon oikeesti hyvä tyyppi ja osaan vähä yhtä jos toistaki... enkä kai mä itteeni meinaa hukkaan heittää...?!! Osaamista löytyy niin vammais-, vanhus-, nuoriso kuin mielenterveys- ja päihdepuoleltaki perushoidosta puhumattakaan. Että siltä osalta on aikas hyvin pullat uunissa.
Siinä sitte sitä hienoa ansioluetteloa ihaillessa, päätin kattoa, miten muut ihmiset vois siihen reagoida. Että tykkääks ne siit niiQ yhtä paljo ku mäki, vai ylireagoinko täs vaan. Soitin semmoseen mielenterveyskuntoutuskotiin Riistaveelle ja kyselin hiukka... Vähä sain nihkeesti vastauksia siinä... mut sitte ku aloin mainostaan itteeni, että mitä kaikkee mahollisesti osaan ja mimmosissa paikoissa oon ollu töissä, ni sitte sille miehelle tuli kauhee tarve yhtäkkii muistaakki se firman sähköpostiosote ja varmisteli, että varmasti kirjotin sen oikein, että voin sen ansioluetteloni lähettää. Katotaan, soitteleeko ne viel perään...
Sitte oli tuo juttu, ku tänne Kaaville haetaan nuoriso-ohjaajaa. Vakipaikka ois auki. Soittelin ja kyselin hiukka siittäki ja käväsin heittämässä kunnantalolle hakemukseni. Jos vaikka reagoisivat siihen jotenki. Mun kyllä pitäs niitten mielestä olla mieluummin nuoriso- ja vapaa-ajantoiminnan ohjaaja. Mut en mäkää kaikkia maailman koulutuksia voi omata...

Eniten mua tänään hätkähytti se, ku raksulle kerroin, että noi pari hakemusta pistin meneen... se piristy vallan kuulemastaan ja oli tavattoman ilonen. Mietin, että oonko mä oikeesti viimepäivinä näyttäny niin huolestuttavalta, vai mistä on kyse... on mulla kuulema silmäpussit. Ja alaselkä ja pää kokoaika hirmu kipeenä... jos sais nyt vapaapäivien aikana käytettyä sitä hierontalahjakorttia. Ressi se on, mikä laukeaa. Eikä sinällään ihmekään. Vaikka eilenkään ei työpäivänä mitään kummosta sattunu, niin olin silti aivan puhkipoikki ja väsyny. Ei hyvä. Katsotaan, miten tää elämä tästä etenee...