Melko hässäkkäpäivä oli eilinen.
Joko mä myöhästyin siittä bussista tai sit sitä ei tullu tai en osannu lukea aikatauluja tai jotain tapahtu... Parikytminuttia värjöttelin tuolla pakkasessa bussipysäkillä, eikä mitää tapahtunu. Ei auttanu ku ottaa taksi, jolla suunnata kohti Kuopion toria. Pakko oli ennättää treffata Mies pankissa kello 12.00. Taksimatka makso maltaita ja nosti vitutustani. Pyörittelin päätäni ja manasin, miksi se auto pitikään tuhota.... mutta, tehtyä ei tekemättömäksi saa ja olosuhteitten mukaan on elettävä.
Ennätettiin just hyvissäajoin pankkiin. Eiku paljon nimiä alle papereihin. Sitte kiinteistövälitystoimistoon ja kaupanvahvistukset ja takas pankkiin. Nyt päästiin sitte velkavankeuteen ja pitkäaikaiseen suhteeseen Kaavin osuuspankin kanssa. Kuukauden päästä sitten siihen tulevaan kotiin.

Eipä nuita asuntokauppoja liiemmin ennätetty juhlia, kun tuolla Pahemmalla puoliskollani oli pitkin päivää jatkunu epämäärästä aaltoilevaa niska-hartiaseudun kipua, joka ikävästi säteili päähän. Joten ei muutaku mies terveyskeskuksen päivystykseen ja aikamme asiaa tutkittua, päätti lääkäri kutsua ampparikyydin paikalle ja Mies valkotakkisten mukana kohti Kuopion yliopistollista sairaalaa. Vaikuttaa mitä ilmeisimmin oireet olevan tuosta tällistä, jonka siittä auto-onnettomuudesta sai. Toivottavasti saavat selvitettyä kivun lähteen ja tutkittua asian nyt kunnolla. Ei kuulema kuitenkaan pääsisi kotiutumaan vielä tämän päivän aikana.

Vahinkotarkastaja soitti eilen. Kertoi käyneensä kattelemassa autovainajaani. Korjauskustannukset on lähellä ylittää koko auton arvoa, joten lunastukseen meni. Ei muutaku vakuutusyhtiön toimintaa seurailtava ja toivottava asioitten järjestymistä. Uutta autoa kun en osta, ennenku vanha on käytännössä pois lunastettu. Laakkoselle jätin kyllä jo eilen tuntomerkit sellaisesta, minkä haluaisin. Mutta kun niitä ihan samanlaisia, mitä tuo autovainaa oli, ei kasva ihan joka puun oksalla... *huokaus*