Tänään musta sitte tuli koululainen. Koko pitkältä tuntuva päivä Kuopiossa koulussa takana.

Opiskeluryhmä vaikutti varsin mielenkiintosalta, opettajat suht ok. Motivaatio...? En tiä. Mulla on semmonen tunne, että mun koulunkäyntini on koulussa ku koulussa ollu semmosta hengailua. Tunneilla keskityn oman itteni ja ympäröivän maailman lisäksi toki myös olennaiseen, mutta kai sitä jotenki vois silti skarpata. En tiä. Tai sitte tää on tämmöstä nuoren ihmisen omaa naiviutta ja sitä tunnetta omasta oikeassaolemisesta, ettei jaksa muuhun sitten juuri puuttuakaan vaan tuhahtelee ainoostaan mielessään.

Yskä ei oo kadonnu, eikä ruokahalu liiemmin palannu. Jos ei huomenna voinnissa muutosta, tarvii hakea jotain muutaki troppia, ku tota amfetamiinijohdannaista. Lääkehakuisuuttako? Ei, vaan ihan silkkaa paranemisentoivoa. Alkaa pikkuhiljaa turhauttaa tää köhiminen.Saisivat jo päästää lääkärin vastaanotolle, ni saisin sen haluamani astmapiipun, ni vois toi yskä lähteäkki...

Hassua sinänsä. Edellisen epikriisin mukaan se tohtoripoju totesi mulla olevan kroonistuneen keuhkoputkentulehuksen. Sinänsä mielenkiintosta. Missäköhän välissä se on kroonistunu, jos elämässäni tämä on ehkä kolmas todettu bronkiitti.