Aurinko paistaa, linnut laulaa, kevyt tuuli puhaltaa. Kaunista. Poikanen lähti mummin luo. Mies koulukaverinsa kanssa minnelie... ja tyttönen nukkuu päivän toisia päikkäreitä. Nyt on paras hetki maata koiran kanssa terassilla, kera pienen pinkin miniläppärin! ihQ! <3

Tyttösen neuvolassa kävästiin tänään. Pituutta oli kivasti kasvanut, mutta painoa ei niinkään kertynyt. Osasyy lienee myös tuon motorisen kehityksen. Paino 5625g, pituus 64cm. Rintamaidolla elelee. Hiukan on soseitakin maisteltu. Nyt kehotti ihan syömään enemmänkin, jos vain suinkin tytölle maistuisi. Vaikkei alipainosta ihan vielä voikaan puhua. Niinpä otimme neuvosta vaarin ja ekaa kertaa tänään ihan lihaa syöpöteltiin. Kinkkuherkkua, jee jee!  :)

Muuten elämä näyttää hyvältä. Rutiinit kunniaan. Arki sujuu! Kutakuinkin näin:

06-07 Vee kävelee tai juoksee itse omasta huoneestaan jossa jatkettavassa sängyssä nukkuu makkariimme herättämään vanhempansa (ja mahdollisesti myös aamu-unisen siskonsa)

Touhuilua, pussailua, aamujuttuja ja leikkiä...

08-09 Veelle aamupuuro, tyttöselle hiukan hedelmäsosetta.

09.30 Vee nukuttaa äitinsä kanssa pikkusiskon päikkäreille rattaisiin pihalle, jonka jälkeen poikanen itse kävelee sänkyyn, jossa lammas jo poikaa odottelee. Nukahtaa äitinsä hieman väsynyttä touhuajaa silittäessä.

Puoliltapäivin on päikkärit useimmiten jo päikkäröity ja lounastetaan mitä milloinkin, parhautta vaikuttaisi olevan lasagne, makaronilaatikko, lihapullat, kaalilaatikko sekä pizza...

Lounaan jälkeen leikkimistä, jopa ulkoilua, (yks pieni tyttönen saattaa toiset päikkärit ottaa) kunnes yks isi kotiutuu ja päivällistäkin syödään.

Sitten taas touhuillaan, ulkoillaan mahdollisuuksien mukaan, tyttönen ottaa pienet 15-30min kauneusunet, poikanen kylpee tai saunoo... mitä milloinkin.

Kunnes 20.00 viimistään iltapuuro poikaselle ja nukku-matti kutsuu kumpaistakin lapsukaista. Tyttönenkin yöunilla useimmiten jo 21.00. Viimeajat nukkunut sen ensimmäisen pätkänsä omassa sängyssään ja joskus yöllä tuo syömään herää, jolloin perhepetiin siirtyy. Se, milloin tuo tapahtuu, on useimmiten melkoinen mysteeri. Aamuyöstä, siinä neljän aikoihin se yks äiti vain usein havahtuu hereille siihen, kun pieni tyttönen viuhtoo käsillään ja pää heiluen puskee kohti tissiä.

Näyttää sille, että selviän tulevasta kesästä hengissä. Pidän mahdollisuuksien mukaan huolen siitä, että luonamme on lähes kokoajan joku muu, jotten ihan täysin pulaan joudu eläessäni lähes yh-arkea miehen ollessa matkan takana töissä. Elokuussa kuitenkin tiedossa ihan oikeaa yhteistä loma-aikaa. Sellaista, että koko perhe voisi huilata ja huokailla. Ehkä jopa lähteä jonnekin? Vaikka, eipä sitä kukaan estä, ettenkö myös itsekseni (tai jonkun kaverin kanssa) kera lasten voisi minnekään reissuun lähteä. Ans kattoo nyt...

Lähes päivittäin huomaan haaveilevani töihinpaluusta. Perheemme taloudelle moinen ei kyllä hullumpi juttu olisikaan. Nyt tuntuu, ettei ajatuksen toteuttaminen syksymmällä edes täysin mahdotontakaan voi olla. Hyvä tavoite olisi löytää meille kotiin, vierashuoneeseen asumaan joku, joka nuo lapset hoitaisi. Ikäänkuin au-pair... Täytyyyhän niitä sellaisia nuoria olla paljonkin, jotka eivät hakemaansa opiskelupaikkaan syksymmällä kuitenkaan pääse tai muuten syystä tai toisesta välivuosi tiedossa. Mikäs sen avartavampi ja työkokemuksellisestikin mukavampi, kuin hoidella tuollaisia pieniä, joista Vee voisi varmaankin osan aikaa viettää ihan päiväkodissakin. Tällaiseen lystiin kun käsityskykyni mukaan aika kivasti myös kela sekä verottaja omat tukensa mukavasti antavat. Annan ajatuksen muhia ja hautua rauhassa, niin hyvä tulee.

Tänään lähti yöpöydät uuteen kotiin pienelle pojalle, huomenna toinen kaveri tulee katsomaan, josko jotain omaan tulevaan kotiinsa toivoisi. Kyllä tämä huusholli tästä vielä tyhjenee. Enää puoltoistaviikkoa ja koti kutsuu!