...tuon ison vaalean koiran osalta siis. Se oli maanantai se.

Kotiin tullessani tuona päivänä väsyin niihin kaikkiin yllätyksiin totaalisesti. Kirjoitin listan. Rakastan listoja. Listasin niitä hyviä ja huonoja puolia, joita tuossa koirassa on. Valitettavasti niitä hyviä puolia en ole ttön syntymän jälkeen nähnyt  yhtäkään. Tässä se on:

-Minä luovuin silloin aikanani kissasta tuon koiran takia.  Tuo ei ole milloinkaan ymmärtänyt, ettei kissa ole riistaeläin, eikä tule ymmärtämäänkään. Turha haaveillakaan...

-Maksoin sen yhden ranskanbulldoggipennun eläinlääkärikulut. Tuo idiootti kun ei muita uroksia hyväksy, ei niin ei.  Tämän kerran jälkeen en ole halunnut ottaa mitään riskejä, enkä ole yksinäni tuon kanssa koirapuistoihin mennyt.

-Viimeisten kuukausien aikana tuo on kuluttanut hirmuisesti energiaa juoksemalla Veetä karkuun kun ei siedä, jos tuo taaperomme karvoista tai hännästä repii. Stressaantuuhan tuo moisesta.

-Murisee ajoittain sekä minulle että Veelle.

-Syö ja tuhoaa kaiken, ainakin lähes...

-Vetää hihnanpäässä ulkoiluttaessa, hyppii ihmisiä vasten (paitsi minua, raskaanaolevia naisia ja lapsia vasten)

-Niitä karvoja on ihan joka paikassa aina ja ikuisesti... ei auta, vaikka päivittäin imuroisi.

-Kummallekaan koiralle ei ole viimeaikoina ollut aikaa. Ei pitkiä lenkkejä, vapaana juoksua eikä älyllistä toimintaa. Yhden koiran kanssa pärjäisinkin lasten kera, mutta kaksi on aivan liikaa liikaa liikaa...

-Tuon koiran ei ole hyvä kaupungissa, pienessä asunnossa. Jos syksyllä asutaan taas kaupungissa, mitä järkeä tuota on katsella edes kesän yli...??

-Mua ei kiinnosta olla kotona lasten kanssa, koska omaa energiaani palaa kokoajan (paitsi Veen nukkuessa) siihen, onko poika koirien kimpussa ja muriseeko joku jossain.

-Pitääkö odottaa, että muriseva koira puree lasta (ja lapsi saa elinikäiset traumat!), jonka seurauksena koira lopetetaan vai voisiko koiran eliniän tuplata sijoittamalla se muualle?

-Mikään päiväkoti tms. ei ota hoitoon lapsia, jotka kuljettavat noin törkeät määrät karvoja vaatteissaan: allergiariski!

-Jos koirista tehtäisiinkin ulkokoiria, jää niille entistä vähemmän aikaa. Onko se tarkoituksenmukaista?

 

Niin. En todellakaan ymmärrä, mitä hyötyä tuosta koirasta on...

 

Aloitimme maanantaina keskustelun aiheesta. Keskustelu päättyi siihen, kun Mies tuumasi aiheen tulevan nyt hieman yllätyksenä ja on hänelle juuri sillä hetkellä liian raskas käsiteltäväksi. Halusi lisäaikaa keskustelulle. Ei voinut juuri sillähetkellä ajatella vaihtoehtoja. Minä en kuulemma ymmärrä, miten rakas tuo hänelle on.

 

Seuraava päivä alkoi taaperomme touhutessa ja juostessa koiraa päin. Napatessa karvoista kiinni, johon koira vastasi murisemalla. Totesin itse ääneen, että enää ei vaihtoehtoja ole. Tämä ei voi enää tässä huushollissa jatua näin. Laitoin ilmoituksen koirastamme nettiin. Uusi koti on löydyttävä. Yksi kysely tulikin jo heti samana päivänä. Kyselijän siskolla on tuon ison vaalean koiramme veli. Katsotaan, kuinka käy...