Parisuhteen laatuajasta, kun Vee viikonloppua mummolassa viettää.

Miksi hitossa sitä edes kehtaa toivoa, että vois olla kiva viettää rauhallista päivää ilman, että saa täysipainoisesti keskittää ajatuksensa ja oman itsensä temperamenttiseen 1-vuotiaaseen?

Kuinkas ollakaan, se rauhallinen päivä menee siihen, että tuo paskempi puoliskoni makaa koko päivän sängyssä, koira ja ämpäri seuranaan. Tottakai se migreeni vaivaa aina silloin kun tilanne yhtään otollisin. Eikä niitä estolääkkeitäkään voi syödä, vaikka varta vasten aikoinaan kävin ne tuolle Apteekista noutamassa. Se miksi ei, ei ole täysin mulle valjennut.

Tyttö kitissyt aina, jos lasken sylistä tai kantoliinasta pois. Niinpä tyttö liinassa sitten koko päivä mennyt siivoillessa, tiskatessa ja muutama koneellinen pyykkiä pyöritellessä. Kello löi jo viisi. Viimein tyttö suostui jopa pinnasänkyynsä unille... silläaikaa sain koirat kusetettua sen verran, että roskat käytiin viemässä. Hetken hiljaisuus ja rauha. Tekis mieli itekki unille, mutta mitä sitä enää tähän aikaan...? Muutaman tunnin päästähän sitä tartteis kuitenki jo alkaa houkutella tyttöäkin yöunille, jotta itekki pääsis... ja huomenna Vee takaisin kotiin.

Enoni kysyi tässä taannoin, tykkäänkö minä yhtälailla noista kahdesta isosta koirasta, jotka kotiamme asustaa. Puolensa ja puolensa. Kaupunkiin muutettuamme jätin ulkoilutusvastuun pää-asiassa miehelleni, koskatuo poitsu vetää toisinaan liiaksi asti ja narttu maalaiskoirana (ei tottunut juurikaan vastaantuleviin koiriin) ei osaa käyttäytyä. Mielestäni oli sula mahdottomuus, että alkutalven liukkailla olisin ison mahani ja Veen kanssa lähtenyt lenkille kera koirien. Nykyään tilanne sama. En ota vastuulleni molempia lapsiani samalla jos noita tolloja ulkoilutan. Tämä yh-äidin elämä sujuisi muuten ilmeisen hyvin, jos noita karvaisia kavereita ei olisi. Päivittäiseen imuroimiseen ei ole enää minulla resursseja, eikä näköjään miehelläkään. Karvat pölisee siellä ja täällä. Tuleva kevät vain pahentaa tilannetta.  Minulle nuo ovat viimeaikoina vain ylimääräinen riesa, johon on pistettävä energiaa. Juurikaan positiivisia asioita en nyt ihan viimepäivinä noissa ole nähnyt. Ehkä ne hyvät jutut vielä joskus mieleeni muistuu...

Jos vaikka menis suihkuun, kun kerrankin tuntuisi sellainen tilaisuus olevan ja alkaisi pakata jo valmiiksi lomareissua varten.