Niin ne miehen vapaapäivät oli ja meni. Kolme kappaletta sellaista. Harvinaista sinänsä, jotta näistä päivistä saattoi jopa nauttia. Se toinen osasi huolehtia Veen aamuista sen verran, että itse sain tytön kanssa nukkua hiukan pidempään. Tyttö kun vielä hakee jotain rytmiä tähän elämään ja verottaa siinä sivussa äitinsä unia.

Toimittiin ja oltiin kuin perhe konsanaan. Tuntui hyvälle. Siitäkin huolimatta, että tyttö kiukkuaa yhä mahaansa (vähenemäänpäin kuitenkin tuntuisi olevan) ja Vee tekee vielä suuremmalla kiukulla poskihampaita. Molemmilla valuu vihreä räkä. Ei kiva. Mutta se, kun joku joskus näitä hetkiä jakaa on äärettömän tärkeää. Silloin ei koe olevansa niin yksin tämän kaiken keskellä.

Alustavan suunnitelman mukaan Vee lähtee viikonloppuna mummolaan. Miehelläkin ois silloin edes jokseenkin vapaata. Voi tehdä ihan hyvää moinen.

Neuvolassa eilen terveydenhoitajani ihmetteli kovin, miksei jälkitarkastuksen yhteydessä lääkäri siihen mielialakyselyyni mitään huomiota kiinnittänyt. Edes pisteitä ei ollut laskenut. Oli kuulemma hälyttävän korkealla. Eipä tullut yllätyksenä mitenkään. Pisti tekemään tuon lappusen uudelleen. Selvästi alhaisemmat pisteet tälläkertaa, mutta kuitenkin selvästi keskiarvoa korkeemmat. Katseli sitä lappusta monelta kantilta ja totesi: "Joo, sulla vain on ihan hirveesti nyt kaikkea samaan aikaan". Juu, eipä tuo mikään uutinen ollut. Kuulemma hirmu hyvä, että se perhetyöntekijä on nyt käynyt edes sen kerran tai kaks viikossa, että se tarve oikeasti taitaa olla olemassa. Siltä minustakin tuntuu joo.

Kyseli, miten miehen kanssa menee. Tuumasi, jotta hänellä käsitys, että tuo voisi olla mukavan keskustelevaa sorttia. Kerroin, että joo; käsityksensä on kyllä ihan oikea. Keskustelut vaan käydään yleensä vasta sitten, kun räjähdän. Mielestään hieno asia, että räjähdän. On joo, se vain kuluttaa hieman energiaa. Edellisestä räjähdyksestä kyllä jo tuntuu aikaa olevan.

Rokotteesta nousi Veelle ikävä patti siihen rokotekohtaan. Kuin olisi ampiainen käynyt pistämässä. Laitoin Hydrocortisonia. Toivottavasti auttaa.

Molemmat lapset päiväunilla. Hyvä hetki. Rauhaisa. Voisin itsekin unille, mutta ehkä mieluummin vain olen. Nautin tästä hetkestä ja pstän kahvin tippumaan.