Meillä menee pikku Veen kanssa hienosti. Räkätaudista ei tällä viikolla tietoakaan, eikä kyllä liiemmin viime viikollakaan. Tämän kunniaksi saanemme käyä huomenna oman äitiysneuvolani yhteydessä ottamassa myös influenssarokotteen Veelle.
Reilu viikko sitten tsekattiin korvat. Ihan vain varmuuden vuoksi kontrolloitiin. Ei tulehdusta ja oikein hyvälle näyttää. Hyvä hyvä hyvä!
Mutta, yöt tuntuvat silti olevan yhtä hulinaa.... hei hulinaa. Prkl.
Joku tolkku tähän elämään on tultava, joten tämän päivän projektini on
tehdä oma kuntoutussuunnitelma itselleni ja veelle sekä unikoulun
kehittely pojalle... eihän tästä muuten tule lasta eikä pas.kaa...
Pojalla elämänsä
ekat 2kk oli koliikkia, johon vyöhyketerapia auttoi. Sitten alettiin
nukkua omassa pinnasängyssä ihan ok unia. Herättyään sai aina maitoa
pullosta ja jatkoi unia. Hienosti sujui, jee jee!
Sitten tuli korvatulehdus, joka katkoi
yöt kipuhuutoon. Sitä seurasi hampaitten puhkeamisia ja taas
huudettiin. Räkätautikin herätteli ja toinen korvatulehdus. Ja taas
hampaita... (jätkä tekee niitä kaks kerralla ja sattuuhan tuo), Sitten
eroahdistus, joka pisti koko nukahtamismeiningin monituntiseksi
hässäkäksi, kun ei olisi omaan sänkyynsä sinne omaan huoneeseensa
suostunut nukahtamaan. Niinpä luovutin ja otin pojan viereemme yöksi
nukkumaan perhepetiin, jossa nukkuu todella hyvin. Havahtuu tämän tästä
toki hereille ja nousisi ylös, mutta kun kääntää takaisin
vaaka-asentoon niin unet jatkuu kivasti. Omat uneni ja mieheni kyllä
taas kärsii. Mutta, en jaksa pinnasänkyyn
enää itseäni kurotella... Ja taas flunssaa ja hampaita, jotka
herätteli... Päivisin poika on todella liikkuvainen, tätä menoa kohta
kävelee ja kokoajan tuntuu jotain uutta oppivan...
Tämänhetkinen
tilanne: lapsi on tasan 10kk:n ikäinen. Pinnasänky meidän sängyssä
kiinni. Sinne ei suostu nukahtamaan ainakaan helposti, enkä
väsymykseltäni jaksa taistella. Nukahtaa säänkyymme viereen, lähelle, ihan ihoon kiinni, josta
nostamme siihen pinnasänkyynsä. Ensimäisen kerran yöllä kun havahtuu
hereille huutaa ja nostetaan väliimme nukkumaan. Lapsi nukkuu todella
levottomasti. Pyörii ja hyörii ja pyrkii unissaankin konttausasentoon
ja ylös, jolloin havahtuu hereille josta seuraa huuto. Näin ollen me
vanhemmat nukumme koiranunta ja käännämme lapsen vaakatasoon ennenkuin
ennättää alottaa huutoaan ja herää kunnolla, jonka jälkeen taas ei
pariin tuntiin nukutakaan... Jos poika ei ole kipeä, ei hän kaipaa
yöllä enää maitoa vaan nukahtaa heti uudestaan, kun vain käännetään
ympäri ja laitetaan tutti suuhun. Seuraavan lapsen laskettu aika ois
parin viikon päästä. Tämä hulinointi ei voi enää jatkua.
Tänäaamuna
ehdotin miehelle, että ottaisi muutaman päivän vapaata, siirrettäisiin
poika takaisin omaan huoneeseensa ja pidettäisiin kunnon unikoulu nyt
vielä ennenkuin tuo pikku kakkonen syntyy. Päiväunia poika nukkuu joko
kahdet lyhyet tai yhdet pitkät päivittäin. Nyt tavoite siirtyä
ainoastaan yksiin uniin, josko tuo öitä yhtään rauhoittaisi... Mulla
kun ei ole resursseja valvoa kohta kahden vauvan edestä...
Eilen sattumalta ne ekat päikkärit vain jäi pois ku tuli touhuttua. Oli niiQ kivaa hei. Päikkäreitä vedettiin sitten senkin edestä kolmisen tuntia ja yöunille jätkä sammui jo 20.00. Harvinaista herkkua meiän iltavillille yökukkujalle! Mutta mutta... tämä antoi itselleni sen ajatuksen, että ehkä sitä päivät saatettaisiin vain pärjätäkin niillä yksillä pitkillä unilla. Josko se auttaisi yöunille aiemmin. Jolloin ainoa ongelma olisi saada pojan päähän taottua, ettei unissaan kannata lähteä enää liikkeelle, sillä siihen voi herätä ja tulla itkuparku.
Tänään olen hyvä äiti. Herättiin pojan kanssa aikaisin. 7.15. Syötiin kumpainenkin lautasellinen puuroa. Poika väittää sen olevan hyvää. Itse en ole ihan täysin vakuuttunut, mutta terveellistä ja täyttävää kuitenkin on. Touhuiltiin ja leikittiin aamu. Tehtiin yhdessä ruokaakin. Pistin pojan jopa liinaankin kiinni, jota en tällä mahalla ole ihan hetkeen harrastanut. Näin pääsi paremmin osalliseksi porkkanoiden, bataatin ja perunoiden pilkkomiseen ja noin... Syötiin yhdessä lounasta. Molemmille siitä kattilasta samaa kasvissosekeittoa, joka oli ihan syötävänoloista jopa. Hyvin upposi pojallekin! Lounaan jälkeen ei muutaku pihalle ja rattaisiin ja jätkä sammui kuin saunalyhty. Ihan noin vain. Ilman sen kummempia kitinöitä. Nyt nukkua posottelee kolmatta tuntia. Elämä näyttää hyvälle. Tavoite, että seuraavat unet sitten kun ilta koittaa ja saapuu yö.
Toinen tavoite tälle päivälle: pojan sänky siirtyy takaisin omaan huoneeseensa. Siirretään sinne myös patja. Mies nukkukoon siellä muutaman yön pojan kanssa ja käyköön oman koulunsa ohessa myös unikoulua. Ehkä tästä vielä tulee jotain... tai sitten nuo yöt rauhoittuu vasta, kun poika oppii kävelemään. Kuka tietää, mutta aina kannattaa yrittää. Luulisin.
keskiviikko, 12. marraskuu 2008
Kommentit