Meillä menee pikku Veen kanssa hienosti. Räkätaudista ei tällä viikolla tietoakaan, eikä kyllä liiemmin viime viikollakaan. Tämän kunniaksi saanemme käyä huomenna oman äitiysneuvolani yhteydessä ottamassa myös influenssarokotteen Veelle.

Reilu viikko sitten tsekattiin korvat. Ihan vain varmuuden vuoksi kontrolloitiin. Ei tulehdusta ja oikein hyvälle näyttää. Hyvä hyvä hyvä!

Mutta, yöt tuntuvat silti olevan yhtä hulinaa.... hei hulinaa. Prkl.

Joku tolkku tähän elämään on tultava, joten tämän päivän projektini on tehdä oma kuntoutussuunnitelma itselleni ja veelle sekä unikoulun kehittely pojalle... eihän tästä muuten tule lasta eikä pas.kaa...

Pojalla elämänsä ekat 2kk oli koliikkia, johon vyöhyketerapia auttoi. Sitten alettiin nukkua omassa pinnasängyssä ihan ok unia. Herättyään sai aina maitoa pullosta ja jatkoi unia. Hienosti sujui, jee jee!

Sitten tuli korvatulehdus, joka katkoi yöt kipuhuutoon. Sitä seurasi hampaitten puhkeamisia ja taas huudettiin. Räkätautikin herätteli ja toinen korvatulehdus. Ja taas hampaita... (jätkä tekee niitä kaks kerralla ja sattuuhan tuo), Sitten eroahdistus, joka pisti koko nukahtamismeiningin monituntiseksi hässäkäksi, kun ei olisi omaan sänkyynsä sinne omaan huoneeseensa suostunut nukahtamaan. Niinpä luovutin ja otin pojan viereemme yöksi nukkumaan perhepetiin, jossa nukkuu todella hyvin. Havahtuu tämän tästä toki hereille ja nousisi ylös, mutta kun kääntää takaisin vaaka-asentoon niin unet jatkuu kivasti. Omat uneni ja mieheni kyllä taas kärsii. Mutta, en jaksa pinnasänkyyn enää itseäni kurotella... Ja taas flunssaa ja hampaita, jotka herätteli... Päivisin poika on todella liikkuvainen, tätä menoa kohta kävelee ja kokoajan tuntuu jotain uutta oppivan...

Tämänhetkinen tilanne: lapsi on tasan 10kk:n ikäinen. Pinnasänky meidän sängyssä kiinni. Sinne ei suostu nukahtamaan ainakaan helposti, enkä väsymykseltäni jaksa taistella. Nukahtaa säänkyymme viereen, lähelle, ihan ihoon kiinni, josta nostamme siihen pinnasänkyynsä. Ensimäisen kerran yöllä kun havahtuu hereille huutaa ja nostetaan väliimme nukkumaan. Lapsi nukkuu todella levottomasti. Pyörii ja hyörii ja pyrkii unissaankin konttausasentoon ja ylös, jolloin havahtuu hereille josta seuraa huuto. Näin ollen me vanhemmat nukumme koiranunta ja käännämme lapsen vaakatasoon ennenkuin ennättää alottaa huutoaan ja herää kunnolla, jonka jälkeen taas ei pariin tuntiin nukutakaan... Jos poika ei ole kipeä, ei hän kaipaa yöllä enää maitoa vaan nukahtaa heti uudestaan, kun vain käännetään ympäri ja laitetaan tutti suuhun. Seuraavan lapsen laskettu aika ois parin viikon päästä. Tämä hulinointi ei voi enää jatkua.

Tänäaamuna ehdotin miehelle, että ottaisi muutaman päivän vapaata, siirrettäisiin poika takaisin omaan huoneeseensa ja pidettäisiin kunnon unikoulu nyt vielä ennenkuin tuo pikku kakkonen syntyy. Päiväunia poika nukkuu joko kahdet lyhyet tai yhdet pitkät päivittäin. Nyt tavoite siirtyä ainoastaan yksiin uniin, josko tuo öitä yhtään rauhoittaisi... Mulla kun ei ole resursseja valvoa kohta kahden vauvan edestä...

Eilen sattumalta ne ekat päikkärit vain jäi pois ku tuli touhuttua. Oli niiQ kivaa hei. Päikkäreitä vedettiin sitten senkin edestä kolmisen tuntia ja yöunille jätkä sammui jo 20.00. Harvinaista herkkua meiän iltavillille yökukkujalle! Mutta mutta... tämä antoi itselleni sen ajatuksen, että ehkä sitä päivät saatettaisiin vain pärjätäkin niillä yksillä pitkillä unilla. Josko se auttaisi yöunille aiemmin. Jolloin ainoa ongelma olisi saada pojan päähän taottua, ettei unissaan kannata lähteä enää liikkeelle, sillä siihen voi herätä ja tulla itkuparku.

Tänään olen hyvä äiti. Herättiin pojan kanssa aikaisin. 7.15. Syötiin kumpainenkin lautasellinen puuroa. Poika väittää sen olevan hyvää. Itse en ole ihan täysin vakuuttunut, mutta terveellistä ja täyttävää kuitenkin on. Touhuiltiin ja leikittiin aamu. Tehtiin yhdessä ruokaakin. Pistin pojan jopa liinaankin kiinni, jota en tällä mahalla ole ihan hetkeen harrastanut. Näin pääsi paremmin osalliseksi porkkanoiden, bataatin ja perunoiden pilkkomiseen ja noin... Syötiin yhdessä lounasta. Molemmille siitä kattilasta samaa kasvissosekeittoa, joka oli ihan syötävänoloista jopa. Hyvin upposi pojallekin! Lounaan jälkeen ei muutaku pihalle ja rattaisiin ja jätkä sammui kuin saunalyhty. Ihan noin vain. Ilman sen kummempia kitinöitä. Nyt nukkua posottelee kolmatta tuntia. Elämä näyttää hyvälle. Tavoite, että seuraavat unet sitten kun ilta koittaa ja saapuu yö.

Toinen tavoite tälle päivälle: pojan sänky siirtyy takaisin omaan huoneeseensa. Siirretään sinne myös patja. Mies nukkukoon siellä muutaman yön pojan kanssa ja käyköön oman koulunsa ohessa myös unikoulua. Ehkä tästä vielä tulee jotain... tai sitten nuo yöt rauhoittuu vasta, kun poika oppii kävelemään. Kuka tietää, mutta aina kannattaa yrittää. Luulisin.