Tallinnassa lomailtu ja yhtenä kappaleena palattu.
Tuo kylpemisloma tuli kyllä tosi tarpeeseen. Hoitoja. Kylpemistä. Saunoja. Unta. Vielä lisää unta. Lepoa. Hyvää ruokaa, paljon. Olisinko muuta osannut tähän hätään kaivatakaan. Vaikka osasi siellä reissussa silti tätä omaa perhettä kaivata...

Poika räkätaudissa, taas. Yskii ja rohisee. Itse nukun liian vähän ja näen pahoja unia. Väsyttää, vaikka juurihan sitä reissussa tuli levättyä. Ehkä ei auta, kun poika herää 05.40 yskimään eikä uudelleen unta saa.

Uuvuttaa seistä täydessä bussissa. Etenkin jos oma poika huutaa kurkku suorana koko matkan.
Edes siihen junaan en olisi halunnut jaksaa nousta. Olis niin tehny mieli jäähä istumaan rautatieaseman penkille ja vain olla. Hiljaa ja paikallaan. Ajattelematta mitään. Eikä mistään olisi tullutkaan mitään. Poika vain ei olisi jaksanut olla hiljaa väsymykseltään. Eteenpäin on mentävä, aina vain. Eikä edes ainoastaan itsensä tähden.

Koira söi Renniet. Mies juoksemassa. Tyhjyys ja yksinäisyys.

Pelkopolilla käyty tänään. Eivät toivoneet lapsia mukaan. Toteutin toiveensa.
Kummallinen lääkäri. Teoreettinen ja tilastoja sekä todennäköisyyksiä suu täynnä.
Painoarvio 2300-2500grammaa. Jos menee täysaikaseksi, niin pikku Veen kokoiseksi kasvaa, ellei isommaksikin. Jos päättää syntyä tänään, niin tervetuloa vain. Kuulema kaikki on mahdollista. Tänään, huomenna tai kahen kuukauden päästä. Milloin vain. Harvemmin noista lapsista tietää...
Lapsivettä kuitenkin riittävästi ja virtaukset ok. Ei edes supistele liiemmin.

Huomenna tutustumaan Tammisaaren sairaalaan.