Jätkä täytti hiljattain 9kk. Siittä riemusta sitten pikkumies ilmeisesti kuvittelee olevansa maailman napa. Flirttailee kaikille ympärillään havaitsemille ihmisille minkä kerkiää ja ilmeisesti kuvittelee joka ikisen ihmisen olevan olemassa vain ja ainoastaan häntä itseään varten. Touhuaa toki myös itsekseen lelujen parissa huomattavasti pitempään kuin mitä aiemmin, mutta huomatessaan unohtuneensa leikkeihinsä ja hoksatessaan äitinsä tai isänsä kuitenkin jossain lähellä, mutta riittävän kaukana, alkaa huuto, jolla pyrkii syliin. Syliä toki annetaankin aina tarvittaessa.
Aiemmin nukahtanut omaan sänkyynsä ongelmitta. Saatettu jättää jopa yksin omaan huoneeseensa ja sinne itsekseen nukahtanut. Nyt, jos huoneesta lähtee pois ja skidi hoksaa tuon, alkaa huuto ja heti jos palaan huoneeseen, on jätkä noussut seisomaan ja alkaa nauramaan nähdessään tutun ihmisen. Rauhotan takaisin sänkyyn ja makuulle, kunnes taas huuto. Nyt menty siihen pisteeseen, että kundi huutaa jo ennen kuin ennätetään huoneesta pois ja rauhoittuu parhaiten syliin, johon kyllä nukahtaakin sitten aikansa huudettuaan.
Nukutusympäristö on pojan oma huone. Valot laitetaan himmeelle ja pyritään oleen ennen sänkyyn laittoa rauhassa. Nyt viimeajat nukahtanut lähinnä syliin, kun ei tää mun kroppa enää oikein ihastele, jos saa sen sata kertaa kumartaa pystyyn nousseen pojan takaisin makuulle. Tämän vuoksi päikkärit annan nukahtaa viereeni, jolloin usein itsekin torkahdan. Mitä vähemmän vääntelen, kääntelen ja kannan poikaa päivän aikana, sitä vähemmän kroppa iltaa kohti kiukuttelee. Kantoliinastakin luovuin tuossa pari viikkoa sitten, kun alkoi vihlomaan ja liitokset kiukkuamaan kahen kantamisesta...
Sängystä on poistettu kaikki ylimääräinen virike. Ainoastaan pari tuttia (joita imetään lähinnä nukahtamisvaiheessa), peitto ja kamalan hajuinen, mutta pojalle niin rakas lammas löytyy sängystä. Noittenkin kanssa touhu menee herkästi höpöttelyn ja leikkimisen puolellle.
Oletan kyseessä olevan eroahdistuksen. Vierastanut tuo ei ole kuitenkaan juuri koskaan, mutta tuo nukahtamisjuttu alkaa olla ongelma jo päiväuniaikaankin. Helpoiten nukahtaa viereeni, josta usein sitten nostan omaan sänkyynsä, jotta ei keskellä päivää parisängystämme herättyään lähe konttaamaan lattialle.
Sanovat tällaisen ikävaiheen saattavan kestävän noin kuukauden. Kuukauden päästä tän mamman pitäs puskea toinen mukelo maailmaan!
Eihän tästä koko touhusta tunnu tulevan enää helvettiäkään...
Niin, ja yöllä sitten heti ku pikkujätkä havahtuu hereille, nousee ylös ja alottaa huudon, joka loppuu kun kannetaan viereen unia jatkamaan.
Tän lisäksi noita legoja puskenu läpi aika kiitettävästi... just tullu puolessatoistaviikossa kolme hammasta läpi ja lisää vain tiedossa. Räkätaudissakin tuntuu olevan jatkuvasti, mikä toki myös nukkumiseen vaikuttaa. Yöllä ei kuitenkaan enää syödä.
Tää äiti on vaan hiukan väsynyt. Ei enää jaksa kunnolla edes päivällä ulos lähteä. Kaikki maholliset päiväunikohat koitan käyttää hyväksi myös omaan lepoon - aivan kuin silloin lapsen ollessa vastasyntynyt.
Jos tämä ei tästä mihinkään rauhotu tää hulinointi, ni ensviikolla alotetaan jonkinmoinen unikoulu ja opetellaan olemaan, jos moisistakaan mitään apua.
Tänään käväisin tututstumassa oman Vantaalaisen terveyskeskukseni omalääkäriin. Äitiysneuvolan lääkärit kun kiireisiä, eivätkä näillä näkymin kerkiä minua tarkastella enää ennen pikku kakkosen syntymää. Ylihuomenna kuitenkin vakaa aikomus lähteä Tallinnaan kylpemään, lepäilemään ja lomailemaan, joten katsoin parhaaksi käydä näyttäytymässä edes jollekin lääkärille, jotta osaan arvioida, uskallanko mihinkään altaaseen ja mikä tuon pienen tilanne sisälläni on.
Tohtori tunnusteli alkuun vatsaani ulkoa käsin tuumaillen, että pieni on koti pienellä. Paikat mukavasti pehmentyneet, mutta kuitenkin kiinni - kuten pitää. Oletti asian olevan täysin normaali, kun esikoisen syntymästä kuitenkin sen verran vähän aikaa. Tuumaili, että saattaahan tuo pieni hieman etuajassa tullakin, kuten Kaavillakin arvelleet, mutta kukapa noista pienistä nyt oikeasti tietää. Tulee kun joutaa. Hyvin on kuitenkin pieni laskeutunut lähtökuoppiinsa ja oikein päinkin olisi tulossa, joten matkan maailmaan ei pitäisi mahottoman pitkän olla. Toivotteli hyvää kylpylälomaa ja kehoitti lopettamaan kylpemiset jos vedet menee.
Pikku Veen kummit ne tuumailivat tuossa pari päivää sitten käyneensä juuri Tallinnassa paikallisiin ensihoitojuttuihin tutustumassa ja lohduttelivat, jotta paikallisista lansseista lähes jokaisesta löytyy lääkäri.
Ystävättäreni kanssa kuitenkin tänään todettiin, ettei tavoitteemme reissulle kuitenkaan ole tulla vastasyntynyt kainalossa takaisin, vaan jos nyt kuitenkin pidettäisiin se pieni sisällä vielä edes sen verran, jotta ennättäisin viikon päästä tutustumaan synnytyssairaalaamme Tammisaareen.
Kommentit