Sanoisin, että varsin värikäs juhannuksen seutu alkaa olla takanapäin. Pariin päivään voi mahtua monenmoista... isoa ja pientä.

Kuluneella viikolla otettiin melkoinen harppaus omien isojen juhliemme suunnitelussa. Sain tuon pahemman puoliskoni kanssani askartelemaan. Yhdessä illassa valmistui iso kasa kutsukortteja. Ylitimme itsemme tuossa urakassa! Samana päivänä käytiin pyörimässä ympäri Kuopiota. Vanhat perintösormukset löysivät tiensä kultasepänliikkeeseen ja lupasivat nuo valmiiksi heinä-elokuun vaihteeseen mennessä. Emme siis olleet yhtään liian ajoissa tässäkään asiassa. Onneksi kuitenkin valmista tulee. Lahjalistan tekeminen osoittautui yllättävän monimutkaiseksi ja aikaavieväksi hommaksi. Sanoivat, että laittakaa ehdottomasti aivan liikaa toiveita kuin liian vähän. Nämähän ovat vain suuntaa antavia juttuja, mikä voi helpottaa niitä, jotka eivät muuten millään osaisi keksiä, mistä voisimme läsnäolon lisäksi ilahtua. Kaikkeahan ei kuitenkaan saa. Ei edes sitä kuuta taivaalta.Kakspuoltuntia siinä sitten vierähti kun ihmettelimme kippoja ja kuppeja koti- ja keittiö-osastolla siirtyen urheilu- ja vapaa-aikaosastolle. Jopa tuo pienempi Viikari jaksoi olla tuossa touhussa mukana. Isompaa piti hieman rajoittaa, ettei niin kauhealla vauhdilla etenisi.Emme edes epäile näille aikeillemme olevan minkään valtakunnan estettä. No, piti tuo esteiden tutkinta kuitenkin seurakunnassamme vireille laittaa. Ettei pääsisi unohtumaan.

Eilisen vietimme entisen työkaverimme häissä. Toisin sanoen, kävimme vakoilemassa tulevassa juhlapaikassamme. Havaintomme: pitopalvelu vaikutti toimivalta ja ruoka maistui. Henkilökuntaa oli tasan ne kaksi naishenkilöä, eikä enempää jääty kaipaamaan. Syöttötuoleja löytyi samoin kuin piano. Morsian oli jo kello 15 selvässä päihtymystilassa ja meno vain jatkui, läheltä piti, ettei häävalssi olisi päätynyt lattiatasolla ryömimiseen, mutta hienosti suoriutuivat! Niinhän siinä kutsussakin luki: "Juhlimme juhannuksen perinteitä kunnioittaen", eli suomennettuna tämän hääparin tarkoitus ilmeisestikin oli vetäistä jonkinmoiset perskännit ja heidän mukaan ilmeisesti herra alkoholi itse näytteli suurinta ohjelmanumeroa, jonka vuoksi sitten se kaikki muu mahdollinen ohjelma joko tempaistiin hatusta tai se venyi muuten vain kuin ylipitkä kuminauha. Tämä ei liene omien juhliemme päämäärä. Ainakaan omalta osaltamme.

Tämän aamun kriisi: toissa-aamuna ostamani muste on kadoksissa. Hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Tulostimestamme muste niin vähissä, että puolet kutsukortin liitteestä tulostamatta. Siksi sitä mustetta oli uusi paketillinen ostattava, joka sekin oli oma operaationsa. Menin paikalliseen ATK-tarvikeliikkeeseen. Kerroin, millaiseen koneeseen tarvitsen mitäkin. Myyjä kysyi, onko koneestamme muste ihan loppu. Totesin, että niin loppu, ettei jälki enää omaa silmääni tyydytä. Kertoi, ettei heltäkään tällähetkellä löydy, mutta halutessani hän voisi kyllä tilata. Tuumasin, että: "Joo, jos huomiseksi saat tilattua niin sitten joo, mutta miehelleni annoin ehdoksi, että jos ne hääkutsut eivät ole maanantaihin mennessä postissa, niin minä perun kirkon". Myyjä totesi tilanteen kuulostavan vakavalta ja ohjasi minut kadun toisella puolella olevaan kirjakauppaan, josta haluamani sain. Mutta nyt se pirun mustepaketti on jossain teillä tietämättömillä! Pahempi puoliskoni totesi, ettei ole edes nähnyt koko laatikkoa. Itse muistan pistäneeni sen ihan varmasti sinne kauppakassiin niiden kaikkien siivousvälineiden joukkoon. Mielestäni purin kauppakassin sisällön keittiömme pöydälle miettien samalla, että tuskimpa tuo vielä ennättää tulostaa mitään, kun kuitenkin siivoukseen menee koko päivä. Itse kun lähdin iltavuoroon töihin ja tuo tuleva anoppini oli myöhään illalla tyttärensä kanssa tulossa meille. Ja nyt sitä mustetta ei sitten näy. Joka paikka pengottu ja koluttu. Pahempi puolisko jopa mietti, josko äitinsä olisi mennessään vienyt. Mutta, mitä ihmettä se sillä olisi tehnyt?!! Ehkäpä tuo vielä jostain vastaan kävelee. Tai jos ei, niin ostakaamme maanantaina aikaisin aamusta uusi muste ja sitten loppukiri tulostuksen kanssa, jotta saamme ne kutsut määräaikaan mennessä postiin. Melkoista säätämistä siis.

Tuo tuleva anoppi osaa sitten joka kerta käydessään hämmästyttää. Edelliskerralla anopin ajellessa tännepäin, makasi tuo pahempi puolisko migreenissään koko aamun, päivän ja illan. Pojalla ikää oli 2kk ja minä hoisin sekä pojan että koirat siivoten samalla tätä huushollia kuin viimistä päivää. Lopputulos mielestäni oli olosuhteet huomioon ottaen kohtuullisen siisti.Melkein yllätyin aikaansaannostani. Myrskytuulen lailla tuo rouva sitten porhalsi kotiimme sisään. Vasta aikansa leperrellessään pojan pojalleen hoksasi kysäistä, missä se oma poikansa mahtoi olla, kun ei miestä näy. Juu, sängyssä maannut koko päivän oksennellen. Liekö ollut ennemmin psyykkinen reaktio... Tuo rouva ei sitten niitä ulkojalkineitaan riisunut lainkaan todeten, että "teillä sitä rakennuspölyä remontin tiimoilta kuitenkin on niin paljon täällä, että jos sopii olla kengät jalassa..."No joo, remontista huolimatta olin imuroinut ja mopannut ja se mitä lattialla näkyi, oli korkeintaan nuo loputtomasti lisääntyvät koirankarvat, joista myös riittää mainittavaa. Sohvalle tuo uskaltautui istumaan vasta juotuaan ensimmäisen siiderin. Tälläkertaa meno ja meininki rouvan taholta oli samanmoinen. Vierailunsa vain oli hivenen lyhyempi päättyen siihen, kun poikansa totesi olevan paras, jos lähtisi ulos kodistamme niin pian kuin mahdollista. Koko totuutta tuon toteamuksen syihin en varmaankaan tiedä. Itse kun pääsin pakenemaan tilannetta päiväksi töihin. Mies vain totesi, että hän ei enää aio siivota ja puunata huushollia kokonaista päivää viimeiseen asti, jotta saisi palkkioksi kuulla äitinsä arvosteluja, vittuilua ja naljailua.

Eilinen hääjuhlinta taisi olla pojalle melkoisen rankka kokemus, vaikka hyvin sinnikkäästi jaksoikin kiukuttelematta valveilla kukkua. Ainoastaan syömisten ajaksi nukkui rintaani vasten kantoliinassa. Viimeyönä koko perhe harrasti nukkumista. Kahdesti tuo poika yön aikana söi, ja kello näytti aamulla kymmentä, kun päätti viimein herätä. Ei yhtään hullumpi tuo nukkumisharrastus.mies grillasi. Minä keitin perunat, joista poikakin osuutensa sai. Nyt jokaiikalla masu viimesen päälle täys ja voi taas vain makoilla. Huominen vielä vapaata. Ei kuulkaas yhtään hullumpi tapa viettää juhanusta. Toimii. Suosittelen!