Eilisaamu alkoi kuunnellen lapsen huutoa... meni kuitenkin ainakin hetkeksi ohi. Kuitenkin sen aamun pelastus tai ainakin piristys oli tekstiviesti tuttavaltani Turusta: "Jos olisit kakka minun pyllyssäni, en enää koskaan haluaisi kakata, koska menettäisin sinut. Ystävät ovat parhaita, varsinkin tuollaiset pökäleet kuten sinä!!".  : D
Niin, tuossa vaiheessa olin vallan unohtanut, että oli ystävänpäivä. Hienolta kuitenkin tuntuu huomata, että ystävät eivät kuitenkaan unohda, vaikka itse koen toisinaan unohtavan viikonpäivät ja kaiken... Mutta tuo pökäle-juttu oli niin paras sille hetkelle. Ei voinut kuin nauraa. Elämäni pyörii kaikenmaailman kakkojen ympärillä ja tähän teemaan tuollaiset viestit toimii. Lapseni vatsa ei taas toiminut neljään päivään... neljä päivää olikin välissä, kun ei vyöhyketerapiassa käyty... kunnes sitten tänään.

Tänään aamu alkoi katsellen lapsen hymyä ja miehen unta. Hetken häärättyäni se olin vuorostani minä joka huusin ja lujaa. Tästä seurasi rakkaani taholta ennennäkemättömän nopea suoritus kiskoa vaatteet päälle, lenkittää koira ja startata auto... lähtihän se kuitenkin mukaamme, kuten oli sovittu ja suunniteltu.

Oli myös suunniteltu ja sovittu, että 12-vuotias sijaispoikamme olisi tullut nyt viikonlopuksi yksinään meille. Aamusella kuitenkin tuli pojan äidiltä viesti, että kuumeessa flunsaisena tuo teini kotona  makaa. Oli pojalla kuulemma ollut suuri harmistus, kun ei päässytkään meille viikonlopun viettoon. Pojan velipoika olisi halunnut tilalleen tulla, mutta nähtiin parhaaksi, että tuo velipoika tulee sovitusti sitten maaliskuussa itsekseen ja tämä vanhempi sitten viikon päästä. Siinä aamutuimaan tuon rakkaimpani kanssa kohti Kuopiota ajellessa pohdimme, kuinka hienolta tuntuu kokea olevansa jollekin pienelle pojalle tärkeä aikuinen. Eikä ainoastaan yhdelle pojalle, vaan oman poikamme lisäksi ainakin kolmelle muulle pojalle. Häkellyttävää.

Loppuillan ohjemistoon kuuluisi tuon pienen pojan rauhoittaminen unten maille. Katsotaan, kuinka pitkään tässä prosessissa tälläkertaa menee... hyvin tuntuvat sinnikkäiltä ja itsepäisiltä kaikki, niin lapsi itse kuin vanhempansakin....