Viikon paras tekoni taisi olla itseni irtisanominen. Tapahtui tiistaina pitkällisten keskusteluiden päätteeksi.
Taivas, miten huojentunut voikin olo olla, kun on selvittänyt itselleen ja muilleen, että viimeiselle työpäivälle nykyisen työnantajan leivissä minulle on eräpäivä. Vau! Jaksaa nämä viimeiset työpäivätkin tehdä ihan erilaisella motivaatiolla. Niin, se eräpäivä siis on 9.4.2007. Tuolloin aloitan myös määräaikaisen sijaisuuteni toisaalla... Juankoskella, ensisijaisesti vanhusten parissa.
Tänäaamuna heräsin siihen, kun työkaveri soitti ja kertoi, että nykyinen työpaikkamme on eilisestä lähtien toistaiseksi niin työntekijöitten kuin nuortenkin puolesta täysin savuton! Hupsis... Noh, itseäni tuo savuttomuus ei omakohtaisesti niinkään hetkauta, olenhan kuitenkin ollut tässä oikeastaan tammikuun alusta asti tupakoimatta miltei kokonaan. Kyseinen työkaveri kertoi olevansa myös kovasti lähdössä ja itseään irtisanomassa.

Viikon hauskinta seurattavaa on tainnut ehdottomasti olla tuo Olivia ja sen touhuuminen. Pieni musta cockerspanielirouva, joka tuli sunnuntaina kotiimme pariksi kuukautta hoitoon ylläpitämään kuria ja järjestystä. Tuolla koiralla ei taida olla minkäänmoista itsesuojelusvaistoa. Viimeisen päälle omahyväinen ja itsekeskeinen, mutta hauska tapaus. Juoksee syliin, jossa sitten noille kahelle muulle perheemme koiralle ärisee ja murisee kuin viimistä päivää eikä mielellään sänkyynkään muita päästäisi, mikäli häneltä kysyttäisiin. Tuo rouva ei kyllä ole elämässään oppinu jakamaan asioita, eikä sitä mielellään tekisi nytkään. Olosuhteet tosin pakottaa.

Viikon projekti alkaa olla valmis. Sunnuntaina kotiimme muuttaneet neljä kiinankellosammakkoa on muutettu isoon akvaarioon. Ovat veijarit ruokaakin saaneet, ja syöneet ja akvaario on aikas mukavaksi sisustettu. Koirat ei oo noihin reagoinu vielä milläänmuotoa, liekö ees tajunneet, että siihen neliskanttiseen lasiseen juttuun on ketään muuttanutkaan. Toissailtana raksu huusi olkkarista: "Nää sammakot on seonnu nyt ihan käysin, kroolaavat hirmusta vauhtii täällä...!".

Sammakoitten lisäksi tähän viikkoon mahtuu toinenkin projekti: The auto. Mun oma pieni punainen Peugeotti. On lapsi saanut hieman uutta ilmettä. Raksu lupasi hommata siihen uuet stereot. Tekihän se sen viimein, mutta sitten karkas homma hiukka lapasesta ja löysin itseni tässä toissailtana keittiön pöydän äärestä takasivulasit pöydällä ja aurinkosuojakalvoa askarrellen lasien päälle.Pikkasen lisää tehoa kun tuohon tavalla tai toisella sais väännettyä, ni sit toi on just täydellinen pikkuauto karvanoppineen päivineen. Ainoo vaan, että taitaa olla mun fiksuinta luovuttaa toi sitten kyllä ensisijaisesti tuon rakkaani työmatkakäyttöön... oma työmatkani kun nyt lyheni reilusti yli puolella, niin eipä oo järin viisasta mun ajella lyhyttä matkaa dieselillä.

Eilispäivä meni pääosin autonratissa. Töitten puolesta ajelin Espooseen palaveriin ja sitte takas kotio. Semmonen 1000 kilometriä yhelle päivälle tuntuu siinä määrin, että ku keskiyöllä kotio pääsin, ni ensimmäisenä sänkyyn raksun kainaloon ja siihen sitte samantien nukahinki vaatteet päällä. En muista, milloin viimeksi oisin niin väsyny ollu...
Espoon reissulla käväsin matkan varrella piipahtamassa Jorvin sairaalassaki pikaisesti naistentautien osastolla äitiäni kattomassa. Oli tiistaina äiteeltä leikattu rinnasta pahanlaatunen kasvain pois ja samalla oli askarreltu tilalle uus hieno rinta. Kyllä ne nykyaikana osaa tehäkki hienoa jälkeä totesin, kun äitini tissiä kävin ihastelemassa... Toista se oli silloin, kun mummollani rintasyöpä havaittiin. Äitee on aikas hyvin kuntoutunu. Pääsee kuulemma jo huomenna kotiutumaan. Hyvä hyvä. Tarvii vaan toivoa, että tuo kasvain ei uusi ja koko rintasyöpähässäkkä ois ohitte nätisti.

Nyt suihkuun ja ton koirakaravaanin kaa lenkille, jotta ennättää viel tsekkaamaan vanhan kämpän, että se on nyt oikeesti luovutuskunnossa. Saa ne kämpän avaimet luovuttaa sitte tänään uusille asukkailleen. Kolme lasta siinä perheessä tais olla, mitä siihen olis muuttamassa nyt meiän jäljiltä. Mahtaa niillä silti olla ahasta...